HUOM! - SIVUSTO ON TARKOITETTU VAIN AMMATTILAISILLE!
TÄLLÄ SIVUSTOLLA JULKAISTUT TIETEELLISET TUTKIMUKSET OVAT SALASANASUOJATUT.
- Tilaa käyttäjätunnukset ja salasanat sivun alaosan lomakkeella.
JOS OLET KULUTTAJA JA ASUT SUOMESSA, ÄLÄ JATKA LUKEMISTA.
Graviola, suomeksi Oka-annoona (
Annona muricata) on
annoonien (
Annona) sukuun ja
annoonakasvien heimoon kuuluva
ainavihanta koppisiemeninen puulaji. Oka-annoonaa viljellään trooppisilla alueilla suurten, makeiden
hedelmiensä vuoksi. Hedelmää kutsutaan suomeksi paitsi suvun yleisnimityksellä annoona, myös nimillä
guanabana ja
graviola, jotka ovat alunperin kasvin
espanjan- ja
portugalinkieliset nimet
Hedelmä on noin 30–40 cm pitkä, sen kuori
on vihreä, paksu ja piikikäs. Hedelmä on muodoltaan usein
epäsymmetrinen. Hedelmäliha on valkoista, 1–2 cm pitkät siemenet
kiiltäviä ja mustia.
Oka-annoonan kypsää hedelmää voidaan syödä sellaisenaan, mutta useammin hedelmäliha puristetaan
siivilän läpi, jolloin sitä voi käyttää
pirtelöiden,
jäätelön,
hillojen,
siirapin tai
mehujen valmistuksessa.
Siitä tehdään myös
makeisia.
Oka-annoonassa on tavallisesti hedelmän painosta noin kaksi kolmasosaa
syötävää hedelmälihaa, hedelmän kuorta noin 20%, siemeniä 8–9% ja loput
noin 4% sitkeää hedelmäydintä.
Hedelmä on parhaiten tunnettu trooppisessa Etelä-Amerikassa ja eteläisessä Aasiassa, jossa se on yleinen jälkiruokien ainesosa.
Filippiineillä raakoja hedelmiä, joiden siemenet eivät ole vielä kovettuneet, käytetään myös vihanneksena.
Oka-annoona on pienehkö, 5–10m korkeaksi kasvava ainavihanta
puu. Se on yleensä suorarunkoinen, ja oksat ovat ylöspäin suuntautuneet nuorilla yksilöillä.
Juuristo
on matala ja sivusuuntaisesti leviävä. Kaarna on nuorena sileä ja
harmahtavan ruskea, vanhemmiten uurteinen. Soikeat, yleensä 7–15 cm
pitkät lehdet ovat kiiltäväpintaiset yläpinnalta, harmahtavan
mattapintaiset alapuolelta. Lehdet ovat vastakkaisesti oksissa.
Suuret
kukat ovat paksuilla varsilla kiinni oksissa. Kehälehtiä on kuusi kahdessa kerroksessa, kolme ulompaa ovat suurempia kuin sisemmät.
Emejä on useita. Kukat ovat avoinna vain öisin,
pölyttäjinä
toimivat kovakuoriaiset. Syötävä hedelmä on yleensä 20–30 cm pitkä,
joskus jopa 40 cm pitkä, lähes 20 cm leveä ja painaa yleensä noin
1,5–2 kg, mutta voi painaa jopa 7 kg. Hedelmä on rakenteeltaan
kerranaishedelmä, joka koostuu kukan useiden emien sisältämistä useista
erillisistä siemenaiheista varren ympärillä.
Alkuperä ja jakelu
Vuonna 1526 espanjalainen tutkimusmatkailija Oviedo (
Gonzalo Fernández de Oviedo), kuvasi soursop: ia esiintyvän runsaasti Antilleilla ja Pohjois-Etelä-Amerikassa.
Nykyisin se kasvaa myös
Bermudalla ja
Bahamalla, sekä luonnonvaraisena että viljeltynä, sekä merenpinnan korkeudesta 3500 jalkaa (1150 m) koko
Länsi-Intiassa ja
Etelä-Meksikosta Peruun ja
Argentiinaan.
Se oli yksi ensimmäisistä hedelmäpuista jota vietiin Amerikasta ”vanhan
maailman tropiikiin”, jossa siitä on tullut laajalti levinnyt aina
Kaakkois Kiinasta Australiaan ja lämpimille
Itä- ja Länsi-Afrikan alangoille.
Se on yleisesti markkinoilla
Malesiassa ja
Kaakkois-Aasiassa. Erittäin suuria, symmetrisiä hedelmiä on myynnissä
Etelä-Vietnamissa. Jo varhaisessa vaiheessa siitä tuli vakiintunut Tyynenmeren saarilla.
Puu on kasvatettu onnistuneesti, mutta ei ole koskaan tehnyt hedelmää
Israelissa.
Floridassa, soursop on kasvanut rajoitetusti mahdollisesti 110 vuotta.
Sturtevant totesi, että sitä ei ole sisällytetty Atwoodin Floridan hedelmien luettelossa vuonna 1867,
(Washington, D.C., U.S. Dept. of Agriculture, Bureau of Plant Industry) mutta se on mainittu
American Pomologisen Yhteisön luettelossa vuonna 1879. Puu teki hedelmää esim. John Fogartyn kotona
Manateessa ennen jäätymistään 1886.
Kaakkois osavaltioisssa ja erityisesti
Florida Keysissä, sitä kasvatetaan usein kotipuutarhassa.
Alueilla, joilla makea hedelmät ovat suosittuja, kuten
Etelä-Intiassa ja
Guamissa, soursop ei nauttinut suurta suosiota.
Se on kasvanut vain rajoitetusti
Madrasissa. Kuitenkin
Itä-Intiassa se on saanut maineet yhtenä parhaista paikallisista hedelmistä.
Honolulussa hedelmä on myyty satunaisesti, mutta kysyntä ylittää tarjonnan. Soursop on yksi yleisimmistä
Dominikaanisessa tasavallassa ja yksi suosituimmista
Kuubassa,
Puerto Ricossa, Bahamalla, Kolumbiassa ja
Koillis-Brasiliassa.
Vuonna 1887 Kuubalaisia soursop -hedelmiä myytiin
Key Westissä, Floridassa, noin 10-50 senttiä kappaleelta.
Vuonna 1920
Wilson Popenoe
kirjoitti, että: "trooppisen Amerikan suurkaupungeissa on hyvä kysyntä
hedelmistä kaikkina vuodenaikoina, kysyntä jota ei ole riittävästi
katettu tällä hetkellä."
Grenada
tuottaa erityisen suuria ja täydellisiä soursop -hedelmiä ja toimittaa
niitä säännöllisesti veneellä Port-of-Spain – markkinoille,
Trinidadissa olevan pula takia.
Kolumbiassa,
jossa soursop kasvaa yleensä suureksi, hyvin muodostuneksia ja
korkealaatuisiksi, soursop on yksi Instituto Latinoamericano de Mercadeo
Agricolan, laajamittaiseen istututukseen ja markkinointiin suosittelemasta 14 trooppisesta hedelmästä.
Soursop -hedelmät tuotetaan pienillä maatiloilla, ei yleensä yli 5 acres (2,27 ha), koko
Venezuelassa, toimitetaan käsittelylaitoksille, jossa jäädytetty hedelmäliha pakataan 6 oz (170 g) tölkkeihin.
Vuonna 1968 Venezuelassa käsiteltiin 2266 tonnia mehua.
KUVA - Soursop -puu kasvaa
Kirlewien takapihalla Discovery Bayssa.
Käsiteltyä hedelmälihaa säilötään kaupallisesti myös
Costa Ricassa.
On olemassa muutamia kaupallisia soursop -istutuksia ja useita käsittely tehtaissa lähellä
Puerto Ricon etelärannikkoa.
Vuonna 1977, Puerto Rican sato oli 219538 paunaa (99790 kg).
Trooppisten ja subtrooppisten alueiden First
International Congress of Agricultural and Food Industries, joka järjestettiin vuonna 1964,
Nestlé Headquarters Vevey, Sveitsi tutkimuslaitoksen tutkijat esittelivät arvioinnin vähemmän tunnetuista trooppisista hedelmistä.
Nestlen
tutkijat mainitsivat soursopin, guavan ja passionfruitin esimerkkinä 3:
sta lupaavimmista hedelmistä Euroopan markkinoille, koska ne erottuivat
aromaattisilta ominaisuuksiltaan, sekä niiden soveltuvuutta pidettiin
sopivana säilötyn hedelmälihan, nektarin ja hyytelön jalostukseen.
Graviolan kypsiä hedelmiä syödään nykyään joko sellaisenaan,
siivilöitynä mehuksi tai osana jälkiruokia, esim. jäätelön
valmistukseen. Joissakin maissa kuten Filippiineillä sen raakoja
hedelmiä käytetään myös vihanneksina.
Graviolan
hedelmiä, siemeniä, kuorta, lehtiä ja juurta on Keski- ja
Etelä-Amerikan sekä Karibian kansojen keskuudessa jo vuosisatojen ajan
käytetty myös perinteisinä luonnonrohtoina saatujen kokemusten ja
monipuolisiksi havaittujen vaikutustensa vuoksi. Paitsi hedelmiä, myös
sen siemeniä, varsia ja lehtiä on perinteisesti käytetty
kansanlääkinnässä mitä erilaisemmissa ja erilaisempiin tarkoituksiin.
Parhaiten Graviolan käyttö tunnetaankin Etelä-Amerikassa, jossa sen kuoresta, juurista ja lehdistä on valmistettu teetä.
Perun Andien alkuperäiskansojen tiedetään käyttävän graviolan lehtiteetä.
Joissakin Perun osissa diabeetikot käyttävät sekä kuorta että lehtiä.
Guyanassa lehtiteetä käytetään lähinnä virkistävänä juomana,
Nykyisin myös tutkijat ovat kiinnostuneet graviolan perinteisestä käytössä (
WORLDWIDE ETHNOMEDICAL USES) ja sen mahdollisista vaikutuksista jopa joidenkin vakavien sairauksen hoidossa.
Graviolan sisältämien aineosien vaikutuksille on saatu jo
59 USA patenttia, mutta itse
aineosia tai kasveja ei USA: n lakien mukaan voida patentoida. Vain synteettisesti valmistetuille tuotteille voidaan myöntää patentti, joka patenttisuoja on voimassa enintään 10 vuotta.
- Monet isot
lääketehtaat jo 1980 luvulta lähtien salaisesti yrittäneet valmistaa Graviola: n monimutkaisia kemiallisia ainesosia, siinä onnistumatta!
Miksi tästä ihmehedelmästä ei ole aiemmin kuultu?
- Nämä tutkimustiedot tulevat yhdeltä Yhdysvaltojen suurimmalta lääkeyhtiöltä, joka testasi hedelmää yli 20 laboratoriotestissä jo 1970-luvulta alkaen.
He olivat uuden syöpälääkkeen
etsinnässään päätyneet Amazonin sademetsiin ja löytäneet graviola
–hedelmän mahtavat ominaisuudet.
Heidän tarkoituksenaan oli
eristää hedelmän lääkekomponentti ja tuottaa sitä synteettisesti
maailman kasvaville syöpälääkemarkkinoille, mutta seitsemän vuotta jatkuneiden tutkimusten aikana he eivät kyenneet keinotekoisesti kopioimaan hedelmän lääkeominaisuuksia.
Suurten
tuottojen hitaasti haihtuessa saavuttamattomiin lääkeyhtiö päätti
haudata koko projektin, eikä julkaissut mitään koko tutkimuksestaan.
Viimein nuo tutkimustiedot on saatu kaivettua esille ja tulos on ällistyttävä!Healt Sciences Institute (HSI) - lehtiartikkelit.
Now Foods Factory, Il. USA
- NOW Goes Beyond FDA current Good Manufacturing Practices (cGMPs)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
You are welcome to show your opinion here!