
HUOM! - SIVUSTO ON  TARKOITETTU VAIN AMMATTILAISILLE!
TÄLLÄ SIVUSTOLLA JULKAISTUT TIETEELLISET TUTKIMUKSET OVAT SALASANASUOJATUT.
 - Tilaa käyttäjätunnukset ja salasanat sivun alaosan lomakkeella.
JOS OLET KULUTTAJA JA ASUT SUOMESSA, ÄLÄ JATKA LUKEMISTA. 
Graviola, suomeksi Oka-annoona (
Annona muricata) on 
annoonien (
Annona) sukuun ja 
annoonakasvien heimoon kuuluva 
ainavihanta koppisiemeninen puulaji. Oka-annoonaa viljellään trooppisilla alueilla suurten, makeiden 
hedelmiensä vuoksi. Hedelmää kutsutaan suomeksi paitsi suvun yleisnimityksellä annoona, myös nimillä 
guanabana ja 
graviola, jotka ovat alunperin kasvin 
espanjan- ja 
portugalinkieliset nimet
 
Hedelmä on noin 30–40 cm pitkä, sen kuori
 on vihreä, paksu ja piikikäs. Hedelmä on muodoltaan usein 
epäsymmetrinen. Hedelmäliha on valkoista, 1–2 cm pitkät siemenet 
kiiltäviä ja mustia.

Oka-annoonan kypsää hedelmää voidaan syödä sellaisenaan, mutta useammin hedelmäliha puristetaan 
siivilän läpi, jolloin sitä voi käyttää 
pirtelöiden, 
jäätelön, 
hillojen, 
siirapin tai 
mehujen valmistuksessa. 
Siitä tehdään myös 
makeisia.
 Oka-annoonassa on tavallisesti hedelmän painosta noin kaksi kolmasosaa 
syötävää hedelmälihaa, hedelmän kuorta noin 20%, siemeniä 8–9% ja loput 
noin 4% sitkeää hedelmäydintä.
Hedelmä on parhaiten tunnettu trooppisessa Etelä-Amerikassa ja eteläisessä Aasiassa, jossa se on yleinen jälkiruokien ainesosa. 
Filippiineillä raakoja hedelmiä, joiden siemenet eivät ole vielä kovettuneet, käytetään myös vihanneksena.
Oka-annoona on pienehkö, 5–10m korkeaksi kasvava ainavihanta 
puu. Se on yleensä suorarunkoinen, ja oksat ovat ylöspäin suuntautuneet nuorilla yksilöillä. 
Juuristo
 on matala ja sivusuuntaisesti leviävä. Kaarna on nuorena sileä ja 
harmahtavan ruskea, vanhemmiten uurteinen. Soikeat, yleensä 7–15 cm 
pitkät lehdet ovat kiiltäväpintaiset yläpinnalta, harmahtavan 
mattapintaiset alapuolelta. Lehdet ovat vastakkaisesti oksissa.
Suuret 
kukat ovat paksuilla varsilla kiinni oksissa. Kehälehtiä on kuusi kahdessa kerroksessa, kolme ulompaa ovat suurempia kuin sisemmät. 
Emejä on useita. Kukat ovat avoinna vain öisin, 
pölyttäjinä
 toimivat kovakuoriaiset. Syötävä hedelmä on yleensä 20–30 cm pitkä, 
joskus jopa 40 cm pitkä, lähes 20 cm leveä ja painaa yleensä noin 
1,5–2 kg, mutta voi painaa jopa 7 kg. Hedelmä on rakenteeltaan 
kerranaishedelmä, joka koostuu kukan useiden emien sisältämistä useista 
erillisistä siemenaiheista varren ympärillä.
Alkuperä ja jakelu 
Vuonna 1526 espanjalainen tutkimusmatkailija Oviedo (
Gonzalo Fernández de Oviedo), kuvasi soursop: ia esiintyvän runsaasti Antilleilla ja Pohjois-Etelä-Amerikassa.

Nykyisin se kasvaa myös
 Bermudalla ja 
Bahamalla, sekä luonnonvaraisena että viljeltynä, sekä merenpinnan korkeudesta 3500 jalkaa (1150 m) koko 
Länsi-Intiassa ja 
Etelä-Meksikosta Peruun ja 
Argentiinaan. 
Se oli yksi ensimmäisistä hedelmäpuista jota vietiin Amerikasta ”vanhan
 maailman tropiikiin”, jossa siitä on tullut laajalti levinnyt aina 
Kaakkois Kiinasta Australiaan ja lämpimille 
Itä- ja Länsi-Afrikan alangoille. 
Se on yleisesti markkinoilla 
Malesiassa ja 
Kaakkois-Aasiassa. Erittäin suuria, symmetrisiä hedelmiä on myynnissä 
Etelä-Vietnamissa. Jo varhaisessa vaiheessa siitä tuli vakiintunut Tyynenmeren saarilla. 
Puu on kasvatettu onnistuneesti, mutta ei ole koskaan tehnyt hedelmää 
Israelissa.
Floridassa, soursop on kasvanut rajoitetusti mahdollisesti 110 vuotta. 
Sturtevant totesi, että sitä ei ole sisällytetty Atwoodin Floridan hedelmien luettelossa vuonna 1867, 
(Washington, D.C., U.S. Dept. of Agriculture, Bureau of Plant Industry) mutta se on mainittu 
American Pomologisen Yhteisön luettelossa vuonna 1879.  Puu teki hedelmää esim. John Fogartyn kotona 
Manateessa ennen jäätymistään 1886. 
Kaakkois osavaltioisssa ja erityisesti 
Florida Keysissä, sitä kasvatetaan usein kotipuutarhassa.
Alueilla, joilla makea hedelmät ovat suosittuja, kuten 
Etelä-Intiassa ja 
Guamissa, soursop ei nauttinut suurta suosiota. 
Se on kasvanut vain rajoitetusti 
Madrasissa. Kuitenkin 
Itä-Intiassa se on saanut maineet yhtenä parhaista paikallisista hedelmistä. 
Honolulussa hedelmä on myyty satunaisesti, mutta kysyntä ylittää tarjonnan. Soursop on yksi yleisimmistä 
Dominikaanisessa tasavallassa ja yksi suosituimmista 
Kuubassa, 
Puerto Ricossa, Bahamalla, Kolumbiassa ja 
Koillis-Brasiliassa.
Vuonna 1887 Kuubalaisia soursop -hedelmiä myytiin 
Key Westissä, Floridassa, noin 10-50 senttiä kappaleelta. 
Vuonna 1920 
Wilson Popenoe
 kirjoitti, että: "trooppisen Amerikan suurkaupungeissa on hyvä kysyntä 
hedelmistä kaikkina vuodenaikoina, kysyntä jota ei ole riittävästi 
katettu tällä hetkellä." 
 Grenada
Grenada
 tuottaa erityisen suuria ja täydellisiä soursop -hedelmiä ja toimittaa 
niitä säännöllisesti veneellä Port-of-Spain – markkinoille, 
Trinidadissa olevan pula takia. 
Kolumbiassa,
 jossa soursop kasvaa yleensä suureksi, hyvin muodostuneksia ja 
korkealaatuisiksi, soursop on yksi Instituto Latinoamericano de Mercadeo
 Agricolan, laajamittaiseen istututukseen ja markkinointiin suosittelemasta 14 trooppisesta hedelmästä.
Soursop -hedelmät tuotetaan pienillä maatiloilla, ei yleensä yli 5 acres (2,27 ha), koko 
Venezuelassa, toimitetaan käsittelylaitoksille, jossa jäädytetty hedelmäliha pakataan 6 oz (170 g) tölkkeihin. 
Vuonna 1968 Venezuelassa käsiteltiin 2266 tonnia mehua. 
KUVA - Soursop -puu kasvaa 
Kirlewien takapihalla Discovery Bayssa.
Käsiteltyä hedelmälihaa säilötään kaupallisesti myös 
Costa Ricassa. 
On olemassa muutamia kaupallisia soursop -istutuksia ja useita käsittely tehtaissa  lähellä 
Puerto Ricon etelärannikkoa. 
Vuonna 1977, Puerto Rican sato oli 219538 paunaa (99790 kg).
Trooppisten ja subtrooppisten alueiden First 
International Congress of Agricultural and Food Industries, joka järjestettiin vuonna 1964, 
Nestlé Headquarters Vevey, Sveitsi tutkimuslaitoksen tutkijat esittelivät arvioinnin vähemmän tunnetuista trooppisista hedelmistä.
Nestlen
 tutkijat mainitsivat soursopin, guavan ja passionfruitin esimerkkinä 3:
 sta lupaavimmista hedelmistä Euroopan markkinoille, koska ne erottuivat
 aromaattisilta ominaisuuksiltaan, sekä niiden soveltuvuutta pidettiin 
sopivana säilötyn hedelmälihan, nektarin ja hyytelön jalostukseen.
Graviolan kypsiä hedelmiä syödään nykyään joko sellaisenaan, 
siivilöitynä mehuksi tai osana jälkiruokia, esim. jäätelön 
valmistukseen. Joissakin maissa kuten Filippiineillä sen raakoja 
hedelmiä käytetään myös vihanneksina.

Graviolan
 hedelmiä, siemeniä, kuorta, lehtiä ja juurta on Keski- ja 
Etelä-Amerikan sekä Karibian kansojen keskuudessa jo vuosisatojen ajan 
käytetty myös perinteisinä luonnonrohtoina saatujen kokemusten ja 
monipuolisiksi havaittujen vaikutustensa vuoksi. Paitsi hedelmiä, myös 
sen siemeniä, varsia ja lehtiä on perinteisesti käytetty 
kansanlääkinnässä mitä erilaisemmissa ja erilaisempiin tarkoituksiin. 
Parhaiten Graviolan käyttö tunnetaankin Etelä-Amerikassa, jossa sen kuoresta, juurista ja lehdistä on valmistettu teetä.  
Perun Andien alkuperäiskansojen tiedetään käyttävän graviolan lehtiteetä.
Joissakin Perun osissa diabeetikot käyttävät sekä kuorta että lehtiä. 
Guyanassa lehtiteetä käytetään lähinnä virkistävänä juomana, 
Nykyisin myös tutkijat ovat kiinnostuneet graviolan perinteisestä käytössä (
WORLDWIDE ETHNOMEDICAL USES) ja sen mahdollisista vaikutuksista jopa joidenkin vakavien sairauksen hoidossa.
Graviolan sisältämien aineosien vaikutuksille on saatu jo
 59 USA patenttia, mutta itse 
aineosia tai kasveja ei USA: n lakien mukaan voida patentoida. Vain synteettisesti valmistetuille tuotteille voidaan myöntää patentti, joka patenttisuoja on voimassa enintään 10 vuotta.
- Monet isot 
lääketehtaat jo 1980 luvulta lähtien salaisesti yrittäneet valmistaa Graviola: n monimutkaisia kemiallisia ainesosia, siinä onnistumatta!
Miksi tästä ihmehedelmästä ei ole aiemmin kuultu?
 
- Nämä tutkimustiedot tulevat yhdeltä Yhdysvaltojen suurimmalta lääkeyhtiöltä, joka testasi hedelmää yli 20 laboratoriotestissä jo 1970-luvulta alkaen. 
He olivat uuden syöpälääkkeen 
etsinnässään päätyneet Amazonin sademetsiin ja löytäneet graviola 
–hedelmän mahtavat ominaisuudet.
Heidän tarkoituksenaan oli 
eristää hedelmän lääkekomponentti ja tuottaa sitä synteettisesti 
maailman kasvaville syöpälääkemarkkinoille, mutta seitsemän vuotta jatkuneiden tutkimusten aikana he eivät kyenneet keinotekoisesti kopioimaan hedelmän lääkeominaisuuksia. 
Suurten
 tuottojen hitaasti haihtuessa saavuttamattomiin lääkeyhtiö päätti 
haudata koko projektin, eikä julkaissut mitään koko tutkimuksestaan. 
Viimein nuo tutkimustiedot on saatu kaivettua esille ja tulos on ällistyttävä!Healt Sciences Institute (HSI) - lehtiartikkelit. 
Now Foods Factory, Il. USA 
- NOW Goes Beyond FDA current Good Manufacturing Practices (cGMPs)
