Callen ja Ekin superharhautus Naton isäntämaasopimuksen läpiviemiseksi
WAYBACK
https://web.archive.org/web/20211011025806/https://graviolateam.blogspot.com/2016/05/callen-ja-ekin-superharhautus-naton.html
Naton ns. isäntämaasopimus on runnottu läpi eduskunnasta ja yleisestä mielipiteestä piittaamatta. Ilman tietoista harhautusta tämä ei olisi ollut mahdollista. Kun sopimuksessa oikeasti puhutaan tuen antamisesta, päättäjille asia esiteltiin tuen vastaanottamisena. Kyllä. Isäntämaasopimus esiteltiin eduskunnalle täsmälleen päälaelleen käännettynä.
Ulkoministeri Erkki Tuomiojan (sd) ja puolustusministeri Carl Haglundin (r) alaisuudessa toteutetun harhautusoperaation keskiössä on ministeriöiden yhteistyönä laadittu parisivuinen muistio (alla). Muistio toimitettiin tasan kaksi vuotta sitten (29.4.2014) eduskunnan ulkoasiainvaliokunnalle. Ilmeisen hutaisten (tai tarkoituksella harhauttavaksi) tehdyn muistion otsikkona on ”Isäntämaatukea koskevan yhteisymmärryspöytäkirjan allekirjoittaminen Suomen ja Naton välillä”.
Nimellisesti tällä kaksivuotispäiväänsä viettävällä muistiolla täytettiin perustuslain 97. §:n tarkoittama eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan oikeus saada selvitys ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevista asioista. Näin tärkeässä asiassa kuitenkin näin suppeaa ja näin harhaanjohtavaa tiedonantoa voi pitää lähinnä erittäin huonona vitsinä.
Muistion teksti on monilta osin harhaanjohtavaa ja totuudenvastaista. Itse perusasia on käännetty päälaelleen. Isäntämaatuki esitellään Natolta saatavana tukena, vaikka kysymys on Natolle annettavasta tuesta. Tätä härskiä ja äärimmäisen vaarallista vääristelyä näytetään käytetyn sopimuksen suostunnan kasvattamiseksi sekä eduskunnan että valtionhallinnon muiden osien suuntaan.
Valmistelutyöhön liitetyt sisäministeriö, valtiovarainministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, ympäristöministeriö, Tulli, Trafi, Liikennevakuutuskeskus, Valtiokonttori ja Pääesikunta on todennäköisesti saatu juuri tämän vääristelyn avulla myötämielisiksi hankkeelle.
Kukapa nyt Suomelle annettavaa apua vastustaisi?
Superharhautus nro 1 heti alussa: ”TUKEA VASTAANOTTAVA VALTIO”
Muistio: ”Isäntämaatuella (Host Nation Support) tarkoitetaan toimenpiteitä, jotka tukea vastaanottava valtio toteuttaa ulkopuolisen tuen käytännön toimintaedellytysten varmistamiseksi erilaisten katastrofien, häiriötilanteiden tai turvallisuusuhkien hallintaan liittyvissä tilanteissa. Isäntämaatuen järjestelyt ovat vakiintunut osa myös monikansallista harjoitustoimintaa. Suomessa annettavasta isäntämaatuesta päättää aina Suomi.”
Koko ”tukea vastaanottava valtio” on virheellinen. Isäntämaatuki tarkoittaa isäntämaan antamaa tukea, ei vastaanottamaa.
Sopimuksessa eli tarkalta nimeltään yhteisymmärryspöytäkirjassa isäntämaatuki (engl. host nation support) tarkoittaa yksinomaan isäntämaan antamaa tukea. Muistion laatijoiden on ollut pakko tietää tämä. ”Tukea vastaanottava valtio” on niin iso ja vaarallinen väärintulkinta, että se muistuttaa enemmän maanpetosta kuin mitään pikku erehdystä.
Lyhyessä muistiossa puhutaan kerta toisensa jälkeen ”avun vastaanottamisesta”.
Sopimuksessa eli tarkalta nimeltään yhteisymmärryspöytäkirjassa isäntämaatuki (engl. host nation support) tarkoittaa yksinomaan isäntämaan antamaa tukea. Muistion laatijoiden on ollut pakko tietää tämä. ”Tukea vastaanottava valtio” on niin iso ja vaarallinen väärintulkinta, että se muistuttaa enemmän maanpetosta kuin mitään pikku erehdystä.
Lyhyessä muistiossa puhutaan kerta toisensa jälkeen ”avun vastaanottamisesta”.
Eduskunnan selvityksenä saamassa muistiossa siis annetaan täysin totuudenvastaisesti ymmärtää, että sopimuksessa on kysymys ”isäntämaatuen vastaanottamisesta”. Ulkoministeri Erkki Tuomioja mainitsi esimerkkinään meteoriitin putoamisen maamme alueelle. Meteoriitin. Todellisuudessa sopimuksessa on kysymys erittäin kattavan tuen antamisesta Naton sotilasoperaatioille. Isäntämaatuki tarkoittaa paitsi alueellisten ja muiden resurssien antamista Naton käyttöön ja komentoon, myös esimerkiksi velvoitetta aktiiviseen Nato-joukkojen huoltoon aina miehistön hammaslääkäripalveluita myöten.
Itse sopimus määrittelee isäntämaatuen seuraavasti (1 kohta Määritelmät 1.11 Isäntämaatuki) :
Sopimus: ”1.11 Isäntämaatuki. Siviiliapu ja sotilaallinen apu, jota isäntämaa antaa rauhan, poikkeusolojen, kriisien ja konfliktien aikana Pohjois-Atlantin liiton joukoille ja organisaatioille, jotka sijaitsevat tai toimivat isäntämaan alueella, aluevesillä tai ilmatilassa tai kulkevat näiden kautta.”
Määritelmässä ei lainkaan esiinny isäntämaan vastaanottamaa tukea. Se on muistioon keksitty fiktiivinen lisäys. Tämä isäntämaatuen määritelmän lähtökohta varmennetaan vielä mm. kohdissa 3.4 ja 3.5:
Sopimus: ”3.4 Isäntämaa antaa tukea Naton johtamaa sotilaallista toimintaa varten sijoitetuille joukoille kaikkien mahdollisuuksiensa mukaan, tuen saatavuuden mukaan ja kulloistenkin olosuhteiden asettamissa käytännön rajoissa. Tuen yksityiskohtia käsitellään täytäntöönpanoasiakirjoissa.”
Sopimus: ”3.5 Tämän pöytäkirjan määräyksiä sovelletaan rauhan, poikkeusolojen, kriisien ja konfliktien aikana tai kansainvälisen jännitystilan aikana siten kuin isäntämaan ja Naton asianomaiset viranomaiset yhdessä päättävät.”
Kun eduskunnalle jaettu muistio puhuu isäntämaatuesta Suomen saamana tukena, todellisuudessa kyse on yksiselitteisesti Suomen antamasta tuesta Nato-joukoille.
Harhautus nro 2
Toiseksi muistiossa annetaan ymmärtää, että ”Isäntämaatuen järjestelyt ovat vakiintunut osa myös monikansallista harjoitustoimintaa” eli puhutaan pelkästä harjoitustoiminnasta ilman halaistua sanaa varsinaisista sotilasoperaatioista, joita sopimus oleellisesti myös koskee.
Sopimus: ”1.2 Naton sotilaallinen toiminta. Sotilaallinen toiminta, mukaan lukien harjoitukset, koulutus, operaatioihin liittyvä koe- ja kokeilutoiminta ja vastaava toiminta, tai joukkojen suorittama strateginen, taktinen tai palveluun tai koulutukseen liittyvä tai hallinnollinen sotilaallinen tehtävä; taistelun tai sotilaallisen toimen tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavan torjuntatoimen toteuttaminen, myös hyökkäys, siirtyminen, huolto ja taisteluharjoitukset.
Kaksisivuisessa muistiossa puhutaan ”harjoittelusta” kymmenen kertaa. ”Operaatiota” ei mainita kertaakaan. 14-sivuisessa sopimuksessa taas harjoittelu mainitaan vain seitsemän kertaa, kun operaatio esiintyy 25 kertaa. Sopimusteksti ei ollut kansanedustajien vapaasti luettavissa. Vastavalkean tietojen mukaan heille oli järjestetty mahdollisuus käydä lukemassa englanninkielinen teksti suljetussa tilassa.
Harhautus nro 3
Kolmanneksi väitetään, että ”Suomessa annettavasta isäntämaatuesta päättää aina Suomi”. Tällaista yksiselitteistä lausumaa ei löydy sopimustekstistä.
Muistio: ”Isäntämaatukea koskevan yhteisymmärryspöytäkirjan soveltamisesta tapauskohtaisesti käytännön tilanteisiin päätetään aina yhteisesti Suomen ja Naton välillä ja tuesta sovitaan erikseen laadittavilla teknisillä asiakirjoilla.”
Tapauskohtaisesti (esimerkiksi hyökkäyksestä Venäjälle) päätetään siis yhdessä teknisillä asiakirjoilla. Kuten jäljempänä ilmenee, sopimuksen soveltaminen tapahtuu neuvottelemalla mahdollisimman matalalla eli virkamiestasolla, ja siitä niin ollen puuttuu kokonaan poliittisen harkinnan mahdollisuus.
Harhautus nro 4
Sopimuksen osapuolet ja kiistojen ratkaiseminen
Muistio: ”Suomen puolesta asiakirjan allekirjoittaisi puolustusvoimain komentaja ja Naton puolesta Naton Euroopan joukkojen komentaja (SACEUR).”
Tämäkin teksti antaa harhaisen kuvan sopijapuolista. Itse sopimuksen johdanto-osa lausuu asiasta seuraavaa:
Sopimus: ”Suomen tasavallan hallitus, jota edustaa puolustusministeriö, ja Pohjois-Atlantin liiton transformaatioesikunnan komentajan (SACT) johtoesikunta (HQ SACT) sekä Pohjois- Atlantin liiton operaatioesikunta (SHAPE), jäljempänä ’osallistujat'”
Todellisuudessa sopimuksen osapuolia on siis kolme (3), yksi Suomen puolelta ja kaksi Naton eli Transformaatio-esikunta ja NATOn Euroopan joukkojen esikunta.
Sopimus: ”11.2 Tämän pöytäkirjan tulkintaa ja soveltamista koskevat ilmeiset ristiriidat ratkaistaan osallistujien välisillä neuvotteluilla mahdollisimman alhaisella tasolla, eikä niitä saateta kansallisen tai kansainvälisen tuomioistuimen eikä kolmannen osapuolen ratkaistaviksi.”
Tämä merkinnee sitä, että kun sopimuksen kiistat tulee sopimustekstin mukaan ratkaista mahdollisimman matalalla tasolla (= virkamiestasolla), Nato on saletissa eli ratkaisut hyväksytään ”Osapuolten neuvotteluissa” Naton kannan mukaisesti vähintään äänin 2–1. Ja jos Suomen puolelta on mukana mikkokinnusia, ratkaisut hyväksytään äänin 3–0.
Eikä käsittelyjä sopimuksen mukaan voi alistaa kolmansien tahojen (oikeustahojenkaan) arvioitaviksi tai päätettäväksi.
Näitä sopimukseen sisältyviä omituisuuksia ei ole lainkaan esitelty muistiossa.
Sopimusteksti käännettiin valtion toimesta suomen kielelle noin puolen vuoden viiveellä. Käännös ei ollut vielä käytettävissä, kun eduskuntaa virallisesti informoitiin tällä tiedotteella (muistiolla) asiasta. Eduskunnan harhauttaminen yllä esitetyllä tavalla näyttäisi vahvalta kandidaatilta sarjaan maanpetokset ja valtiopetokset.
UM:n muistiotekstin laatija ja hyväksyjät
Eduskunnalle jaetussa muistion lähetteessä lukee: Laatija jakaa. Ja kun jakajaksi ilmenee ulkoministeriön turvallisuuspolitiikan ja kriisinhallinnan yksikön päällikkö Mikko Kinnunen, hän on ilmeisesti laatinut muistion (tai johtanut sen laadintaa).
Kinnusella on myös kyseenalainen kunnia Suomea Naton Assured Resolve (Varmistettu päättäväisyys) -karttaharjoituksessa helmikuussa Washingtonissa edustaneena virkamiehenä. Kyseisessä harjoituksessa virkamiehet lupailivat Suomen antavan sotilaallista apua Baltialle. Suomen valtiojohto ei ole tällaista lupausta antanut. Tätä ristiriitaa analysoidaan Risto Volasen kirjoituksessa ”Suomalaisia Washingtonissa kahdella tuolilla…”
Muistio on jaettu ulkoministeriön nimissä, ja siinä ilmoitetaan, että ”Muistio on laadittu yhteistyössä puolustusministeriön kanssa”.
Oleellista tietysti on, että poliittisen vastuun tiedotteen sisällöstä kantavat ulkoministeriön ja puolustusministeriön silloiset vastuuministerit eli ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd) ja puolustusministeri Carl Haglund (r). He ovat tästä harhauttavasta muistiosta täydessä poliittisessa vastuussa.
Toistaiseksi tuon vastuun kantamisella ei ole ollut isompia seurauksia. Nähtäväksi jää, miten poliittinen vastuu toteutuu nyt, kun Vastavalkea paljastaa huijauksen kaikessa rumuudessaan. Tietämättömyyteen vetoaminen tulee olemaan hyvin, hyvin vaikeaa.
Haglund on toki ilmoittanut luopuvansa RKP:n puheenjohtajuudesta. Erkki Tuomioja on jatkanut sinnikkäästi eduskunnan jäsenenä osoittamatta merkkiä toimintansa uudelleenarvioimisesta. Tuomioja onkin pahasti epäonnistunut pyrkimyksessään nousta valtiomiessarjaan. Kohtalonaan taisi olla putoaminen poliittiseen huuhaa-sarjaan.
Mikämikä-sopimus?
Naton isäntämaasopimuksen luonteesta on käyty värikästä vääntöä. UM:n muistio määrittelee asian näin:
Muistio: ”HNS MOU on näitä (aiempia sopimuksia) täytäntöönpaneva ja täydentävä yhteisymmärryspöytäkirja, jolla ei ole oikeudellista sitovuutta.”
Mikähän sellainen sopimus on, jolla ei ole oikeudellista sitovuutta?
Tuomioja sanoi elokuussa 2014 Iltalehdelle: ”Pöytäkirja ei ole kansainvälinen sopimus, vaan se on luonteeltaan poliittinen asiakirja.” Tuomiojan lausuman kanssa ristiriidassa on mm. se, että Suomen hallituksen nimissä tehty HNS MOU eli Naton isäntämaasopimus on julkaistu heti allekirjoituksen jälkeen säädöskokoelman sopimussarjassa valtiosopimusten joukossa.
Julkisuudessa HNS MOU:n valtiosopimusluonne on pontevasti kielletty. Eduskuntaa ja muita valtionhallinnon osia tiedotteellaan harhauttaneet Carl Haglund ja Erkki Tuomioja ovat nähneet vaivaa vähätellessään sopimusta ja sen merkitystä.
Isäntämaasopimuksen vähättely ja sen merkityksen hämärtäminen palvelevat tietysti sitä, ettei asiaa tuotaisi eduskunnan päätettäväksi. Mikä puolestaan on vähintäänkin demokratian halveksimista.
Presidentti Niinistön ulkopolitiikan johtaminen levällään kuin Lempin eväät
Monet viimeaikojen tapahtumat ovat osoittaneet, että presidentti Sauli Niinistöllä on luvattoman heikko ote perustuslaissa kirjattuun tehtäväänsä johtaa Suomen ulkopolitiikkaa.
Washingtonissa helmikuussa pidetyssä Naton karttaharjoituksessa suomalaiset virkamiehet lupasivat Suomelta sotilaallista tukea Baltialle. Suomen valtiojohto on toistuvasti kieltäytynyt ottamasta sotilaallista vastuuta Baltian puolustamisesta.
Myös tämä Naton isäntämaasopimuksen läpivienti ilman eduskunnan käsittelyä (jota ulkoministeri Tuomioja julkisesti lupaili) nostaa esiin kysymyksiä presidentti Niinistön roolista.
Presidentti Niinistön liian heikko ote virkamiehistön ja puolustusvoimien Nato-haukkojen Nato-innostuksen suitsijana ei lupaa hyvää. Virkamiehet ja sotilaat vievät Suomea yhä pahemmin Naton pelinappulaksi, eikä poliittinen ohjaus näytä toimivan. Ministerien Haglund ja Tuomioja isäntämaatuki-harhautuksella on ratkaisevan suuri rooli vaarallisessa, mahdollisesti kohtalokkaassa ajautumisessa Naton astinlaudaksi.
Lähteet
Ulkoasiainministeriö (29.4.2014): Lähete/Muistio ”Isäntämaatukea koskevan yhteisymmärryspöytäkirjan allekirjoittaminen Suomen ja Naton välillä”
https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Documents/UTPJ_15+2014.pdf
https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Documents/UTPJ_15+2014.pdf
Ulkoasiainministeriön laatima suomennos: Yhteisymmärryspöytäkirja Suomen tasavallan hallituksen ja Pohjois-Atlantin liiton transformaatioesikunnan komentajan johtoesikunnan sekä Pohjois-Atlantin liiton operaatioesikunnan välillä isäntämaatuen antamisesta Naton operaatioiden / harjoitusten / vastaavan sotilaallisen toiminnan toteuttamista vartenhttps://www.eduskunta.fi/FI/lakiensaataminen/valiokunnat/ulkoasiainvaliokunta/Documents/HNS%20MoU%20suomi.pdf
| Kommentti.
Ensimmäisen isäntämaasopimuksen (HNS MOU) käännöksen ehätti julkaisemaan VS-Kustannus. Tämä käännös sisältyi lähinnä Itsenäisyyspuolueen (IPU) aktiivien kirjoittamaan kirjaan Näin Suomea viedään, jonka julkistamistilaisuus oli 15.4.2015. Kirjan voi tilata täältä.
Käännetty sopimusteksti julkaistiin IPU:n puheenjohtajan Antti Pesosen US-blogissa 29.1.2015.
Ulkoministeriössä laadittu suomennos julkaistiin vuoden 2015 alkupuoliskolla. Julkaisupäivä ei ole tiedossa.
|
Päivitys 29.4.2016 klo 20.30
Melko pian artikkelin julkaisemisen jälkeen eduskunnan verkkosivut lakkasivat toimimasta. Samalla lakkasivat toimimasta linkit artikkelissa käsiteltyihin dokumentteihin. Linkitimme asiakirjat uudestaan Vastavalkean sivuille.
_
http://vastavalkea.fi/2016/04/29/callen-ekin-superharhautus-naton-isantamaasopimuksen-lapiviemiseksi/
_
WAYBACK
https://web.archive.org/web/20160501223824/https://vastavalkea.fi/2016/04/29/callen-ekin-superharhautus-naton-isantamaasopimuksen-lapiviemiseksi/
Melko pian artikkelin julkaisemisen jälkeen eduskunnan verkkosivut lakkasivat toimimasta. Samalla lakkasivat toimimasta linkit artikkelissa käsiteltyihin dokumentteihin. Linkitimme asiakirjat uudestaan Vastavalkean sivuille.
_
http://vastavalkea.fi/2016/04/29/callen-ekin-superharhautus-naton-isantamaasopimuksen-lapiviemiseksi/
_
WAYBACK
https://web.archive.org/web/20160501223824/https://vastavalkea.fi/2016/04/29/callen-ekin-superharhautus-naton-isantamaasopimuksen-lapiviemiseksi/
___
Superharhautus
Superharhautus nro 1 heti alussa: ”TUKEA VASTAANOTTAVA VALTIO”
MUISTIO ULKOASIAINMINISTERIÖ 29.4.2014
Muistio on laadittu yhteistyössä puolustusministeriön kanssa ISÄNTÄMAATUKEA KOSKEVAN YHTEISYMMÄRRYSPÖYTÄKIRJAN ALLEKIRJOITTAMINEN SUOMEN JA NATON VÄLILLÄ Isäntämaatuella (Host Nation Support) tarkoitetaan toimenpiteitä, jotka tukea vastaanottava valtio toteuttaa ulkopuolisen tuen käytännön toimintaedellytystenvarmistamiseksi erilaisten katastrofien, häiriötilanteiden tai turvallisuusuhkien hallintaan liittyvissä tilanteissa. Isäntämaatuen järjestelyt ovat vakiintunut osa myös monikansallista harjoitustoimintaa. Suomessa annettavasta isäntämaatuesta päättää aina Suomi.
Valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisissa selonteoissa on vuodesta 2001 alkaen linjattu puolustuksen kehittämisen yhdeksi osa-alueeksi ulkopuolisen avun vastaanottokyvyn varmistaminen: "Valmiuksien luominen avun vastaanottoon kriisitilanteessa otetaan huomioon puolustuksen kehittämisessä." Myös viimeisimmän, vuoden 2012, selonteon mukaan puolustuksen "kehittämisessä on otettava huomioon myös kyky ulkomaisen avun vastaanottoon". Näiden linjausten mukaisesti Suomella on ollut vuodesta 2002 alkaen isäntämaatukea koskeva Naton kumppanuustavoite. Kumppanuustavoitteista sovitaan Suomen ja Naton välillä rauhankumppanuuden suunnittelu- ja arviointiprosessissa (Partnership for Peace, Planning and Review Process, PfP PARP). Kumppanuustavoite sisältää isäntämaatukea koskevan yhteisymmärryspöytäkirjan (Host Nation Support Memorandum of Understanding, HNS MOU) tekemisen sekä kansallisen isäntämaatukikonseptin laatimisen. Kumppanuustavoitteen tavoiteaikatauluksi on asetettu vuosi 2016.
Isäntämaatukea koskevan yhteisymmärryspöytäkirjan perusteella Suomi ei sitoudu millään tavoin vastaanottamaan ulkomaista apua tai ulkomaisia joukkoja Suomeen. Ulkomaisen avun tai ulkomaisten joukkojen tuloa Suomeen koskeva päätöksentekomenettely määräytyy tilanteen mukaan. Harjoitustoiminnan osalta TP-UTVA linjaa puolustusvoimien kansainvälisen harjoitustoiminnan painopisteet ja puolustusministeriö hyväksyy suunnitelman mukaiset harjoitukset ja myöntää aluevalvontalain 9§:n mukaisen luvan kansainvälisiin sotilaallisiin harjoituksiin Suomen alueella. Ulkoasiainministeriön asettamassa "Kriisinhallintaan ja muuhun kansainväliseen yhteistyöhön liittyvät lainsäädännön muutostarpeet -työryhmässä" käsitellään parhaillaan avun antamiseen ja vastaanottamiseen liittyviä lainsäädännöllisiä valmiuksia.
Isäntämaatukea koskevan yhteisymmärryspöytäkirjan soveltamisesta tapauskohtaisesti käytännön
tilanteisiin päätetään aina yhteisesti Suomen ja Naton välillä ja tuesta sovitaan erikseen laadittavilla
teknisillä asiakirjoilla. Tyypilliset isäntämaatukea koskevat käytännön asiat liittyvät esimerkiksi joukkojen oikeudelliseen asemaan, majoitukseen, muonitukseen, polttoainehuoltoon, terveydenhuoltoon,
liikkumiseen, harjoitusalueiden käyttöön, ympäristönsuojeluun, turvallisuuteen, verotukseen tai vakuutuksiin tai liittyviin kysymyksiin.
Puolustusvoimat osallistuu vuosittain noin 70 monikansalliseen harjoitukseen, joista noin puolet järjestetään Suomessa. Lisäksi puolustusvoimissa järjestetään vuosittain kymmenittäin erilaisia koulutus- ja vierailutapahtumia.HNS MOU vakioisi ja sujuvoittaisieri harjoitusten valmistelua ja tehostaisi
tapahtumien käytännön järjestelyjä. Tällä hetkellä harjoituksissa joudutaan sopimaan joka kerta erikseen tekniset ja oikeudelliset järjestelyt.
Suomen ja Naton välillä tehtävä isäntämaatukea koskeva HNS MOU perustuu Naton vakioituun malliasiakirjaan. HNS MOU nojaa jäsen- ja kumppanuusmaiden joukkojen asemaa määrittävään NATO/PfP SOFA -sopimukseen sekä Naton sotilasesikuntien ja niiden henkilöstön asemaa koskevaan Pariisin pöytäkirjaan. Suomi on hyväksynyt ja voimaansaattanut NATO/PfP SOFA:n vuonna 1997 (SopS 64 ja 65/1997) ja PfP SOFA:n Pariisin pöytäkirjaan viittaavan toisen lisäpöytäkirjan vuonna 2005 (SopS 72 ja 73/2005 sekä Pariisin pöytäkirja, SopS 27/2009). Lisäksi Suomella on Naton kanssa tietoturvallisuussopimus vuodelta 1994 ja tietoturvallisuusjärjestely vuodelta 2012 (SopS 7 ja8/2013). HNS MOU on näitä täytäntöönpaneva ja täydentävä yhteisymmärryspöytäkirja, jolla ei ole oikeudellista sitovuutta. HNS MOU:n toimeenpanoon osallistuvat kaikki tarvittavat toimivaltaiset kansalliset viranomaiset. Sen vuoksi myös valmistelu on toteutettu poikkihallinnollisena yhteistyönä. Valmistelussa ovat olleet mukana puolustusministeriö, ulkoasiainministeriö, sisäministeriö, valtiovarainministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, ympäristöministeriö, Tulli, Trafi, Liikennevakuutuskeskus, Valtiokonttori ja Pääesikunta. Valmistelun tuloksena on laadittu oikeudellinen arvio asiakirjan määräyksistä sekä neuvoteltu itse HNS MOU -asiakirja. Oikeudellisen arvion mukaan HNS MOU ei toisi Suomelle uusia velvoitteita suhteessa edellä mainittuihin valtiosopimuksiin ja voimassa olevaan lainsäädäntöön. Isäntämaatukea koskevista järjestelyistä sopiminen ja järjestelyiden vakioiminen tehostaa kansainvälistä yhteistyötä ja vahvistaa puolustuskykyä. HNS MOUn tekeminen on Suomen turvallisuuspoliittisten linjausten mukaista.
Suomen ja Naton välillä tehtävä isäntämaatukea koskeva HNS MOU perustuu Naton vakioituun malliasiakirjaan. HNS MOU nojaa jäsen- ja kumppanuusmaiden joukkojen asemaa määrittävään NATO/PfP SOFA -sopimukseen sekä Naton sotilasesikuntien ja niiden henkilöstön asemaa koskevaan Pariisin pöytäkirjaan. Suomi on hyväksynyt ja voimaansaattanut NATO/PfP SOFA:n vuonna 1997 (SopS 64 ja 65/1997) ja PfP SOFA:n Pariisin pöytäkirjaan viittaavan toisen lisäpöytäkirjan vuonna 2005 (SopS 72 ja 73/2005 sekä Pariisin pöytäkirja, SopS 27/2009). Lisäksi Suomella on Naton kanssa tietoturvallisuussopimus vuodelta 1994 ja tietoturvallisuusjärjestely vuodelta 2012 (SopS 7 ja8/2013). HNS MOU on näitä täytäntöönpaneva ja täydentävä yhteisymmärryspöytäkirja, jolla ei ole oikeudellista sitovuutta. HNS MOU:n toimeenpanoon osallistuvat kaikki tarvittavat toimivaltaiset kansalliset viranomaiset. Sen vuoksi myös valmistelu on toteutettu poikkihallinnollisena yhteistyönä. Valmistelussa ovat olleet mukana puolustusministeriö, ulkoasiainministeriö, sisäministeriö, valtiovarainministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, ympäristöministeriö, Tulli, Trafi, Liikennevakuutuskeskus, Valtiokonttori ja Pääesikunta. Valmistelun tuloksena on laadittu oikeudellinen arvio asiakirjan määräyksistä sekä neuvoteltu itse HNS MOU -asiakirja. Oikeudellisen arvion mukaan HNS MOU ei toisi Suomelle uusia velvoitteita suhteessa edellä mainittuihin valtiosopimuksiin ja voimassa olevaan lainsäädäntöön. Isäntämaatukea koskevista järjestelyistä sopiminen ja järjestelyiden vakioiminen tehostaa kansainvälistä yhteistyötä ja vahvistaa puolustuskykyä. HNS MOUn tekeminen on Suomen turvallisuuspoliittisten linjausten mukaista.
Yhteismitalliset järjestelyt ovat tärkeitä monikansallisen yhteistoiminnan tehokkuuden varmistamiseksi. Nato on laatinut isäntämaatukea koskevan HNS MOU:n noin 25 valtion kanssa. Lisäksi valmistelut
ovat parhaillaan käynnissä noin 10 valtion kanssa mukaan lukien Suomi ja Ruotsi. Myös Ruotsin
kumppanuustavoitteena on saada HNS MOU tehtyä viimeistään 2016. Ruotsin MOU:n tekeminen
kestänee kuitenkin Suomea pidempään, koska Ruotsi ei ole vielä hyväksynyt PfP SOFA:n Pariisin
pöytäkirjaan viittaavaa toista lisäpöytäkirjaa.
HNS MOU:sta on pyydetty lausunnot valmisteluun osallistuneilta hallinnonaloilta.Lausuntojen ja jatkokeskustelujen perusteella HNS MOU:n osalta etenemistä puollettiin eikä sille ole esteitä. HNS MOU
asiaa on käsitelty valtioneuvoston kansliapäällikkökokouksessa 31.3.2014 ja valmiuspäällikkökokouksessa 9.4.2014.
HNS MOU on tarkoitus tehdä Suomen hallituksen nimissä yhteisymmärryspöytäkirjana. Koska HNS
MOU ei rajaudu ainoastaan puolustusministeriön toimialaan, TP-UTVA -käsittelyn jälkeen puolustusministeriö pyytäisi vielä erikseen valtuutukset asianomaisilta ministeriöiltä ja muilta valmistellussa mukana olleilta tahoilta asiakirjan allekirjoittamiseksi. Suomen puolesta asiakirjan allekirjoittaisi puolustusvoimain komentaja ja Naton puolesta Naton Euroopan joukkojen komentaja (SACEUR). Suomen hallituksen nimissä tehtävä HNS MOU on tarkoitus julkaista allekirjoituksen jälkeen säädöskokoelman
sopimussarjassa. HNS MOU:n allekirjoittamisen jälkeen on tarkoitus laatia täytäntöönpanoa koskeva
konsepti sekä testata ja harjoitella isäntämaatukijärjestelyjä.
Eduskunnalle on tiedotettu HNS MOU -valmisteluista ensimmäisen kerran vuonna 2010 puolustusministeriön kansainvälistä sopimustoimintaa koskevan selvityksen yhteydessä (PuO 10/2010 vp).
Euroopan unionissa ei ole tehty vastaavaa vakioitua mallia isäntämaatuesta sotilaallisen avun vastaanottamiseen liittyvissä tilanteissa.Useimmat EU:n jäsenmaat ovat Naton jäseniä. Sen sijaan Euroopan unionin neuvosto hyväksyi marraskuussa 2010 päätelmät isäntämaan tuesta, joka keskittyy
pelastusviranomaisten toimivaltaan kuuluviin tilanteisiin. Vuonna 2010 neuvoston hyväksymien päätelmien mukaiset isäntämaatukitoimet eivät kata sotilaallisen avun vastaanottamisessa tarvittavia tukitoimia. Sisäministeriö on pelastustoiminnasta vastaavana viranomaisena käynnistänyt valmistelutyön
EU:n edellyttämien isäntämaan tukitoimenpiteiden selvittämiseksi ja kehittämiseksi pelastusviranomaisten toimivaltaan kuuluvissa tilanteissa.
___
eof
eof
