JUUTALAISET ELI KASAARIT

  • Ilman kasaarikansan kään­tymistä juuta­laisuuteen nykyisin tuskin olisi minkäänlaista juuta­lai­suutta tai ainakin juutalaisten määrä olisi kovin vä­häinen.
  • Jumalallinen Kaitselmus salli kasaarikansassa eläneen per­keleen päästä vähäksi aikaa vapaaksi, jotta kaikki perkeleen menetelmät paljastuisivat ihmiskunnalle ja ihmiskunta pelas­tuisi perkeleen vallasta. Tätä eivät kuitenkaan nykyajan ”kris­tityt” ole ymmärtäneet.
  • Vallanhimoinen kasaarikuningas Bulan mieltyi talmudismiin, jonka har­joittajat saisivat Messiaan tullessa haltuunsa kaikkien kansojen rikkaudet ja kaikki kansat orjikseen.
  • Juutalaisten rooli bolsevikkivallankumouksessa Venäjällä
  • The Hidden History of the Incredibly Evil Khazarian Mafia


JUUTALAISET ELI KASAARIT


          Vain ani harvat tietävät tänä päivänä tosiasioita juuta­laisista eli kasaareista. Tämä johtuu siitä, että juutalaiset ovat maailman parhaiten organisoitunut väestö, eräänlainen jät­ti­läismäinen mafia, joka salaa täydellisesti toimintansa ja vai­noaa järjes­telmällisesti niitä, jotka tuntevat heidän toimin­tansa ja luonteensa. Juutalaisilla on tänään suunnaton kansainvälinen valta. Tämän vallan perusteena on juutalaisten kansainvälinen pank­kitoi­minta, tiedotus­väli­neiden omistus sekä kaikissa maissa toi­mivat hyvin organisoidut järjestöt.
Juutalaiset omis­tavat lähes kaikki suuret kansainväliset pankit ja kontrolloivat kaikkia USA:n suuria pankkeja, sano­malehtiä, aika­kaus­julkaisuja, tv- ja radioyhtiöitä, filmi­yhtiöitä, kirjan­kus­tantajia ja uutis­toi­mistoja.
Myös USA:n ulko­puolella juutalaiset kontrolloivat päivä päivältä yhä enemmän pankkeja ja tiedo­tus­välineitä. 

Näistä asioista vallitsee nykyisin lähes täy­dellinen tie­tämättömyys, sillä juutalaisten mafia on onnistunut aivo­pe­semään mediavallallaan kaikki kansat. Tämän vuoksi, kerron ly­hyesti juutalaisten eli ka­saarien his­toriasta.




Itä-Euroopassa asui 1900-luvun alussa noin yksitoista miljoonaa juutalaista. Mistä he oli­vat tulleet? 

Heti toi­sen maa­il­mansodan jälkeen juutalaiset perustivat Palestiinaan oman valtionsa Israelin. Tämän oli mahdollistanut YK:n vuoden 1947:n päätös jakaa Pales­tiina juutalais­ten ja arabien kesken. Israelin luomista juutalaiset perustelivat ”paluulla koti­maa­hansa”.


Moni – varsinkin kristitty – uskoi tämän ja siitä tuli vuo­sikymmeniksi eräänlainen oppi: natsien vainot kärsinyt kansa pääsi vih­doin palaamaan kotimaahansa. Palestiinassa vuo­sisatoja asunut seemi­läinen kansa – palestiinalaiset – joutui luopumaan kotimaastaan tämän toisen kansan hyväksi.

Tähän YK:n pää­tökseen olivat vaikuttaneet eniten USA:n ja Eu­roopan kristityt, jotka mielsivät juutalaiset muinaisten hep­realaisten jälkeläisiksi ja siten tavallaan oi­keutetuiksi muut­tamaan Pales­tiinaan. 

Ja tätä käsitystä juutalaiset itse voi­makkaasti tiedotusvälineillään tukivat. Onko Pa­lestiina nyky­ajan juutalaisten esi-isien kotimaa? Olivatko Itä-Euroopan juu­ta­laiset roo­malaisten Palestiinasta karkottamien juutalaisten jälke­läisiä?

Languages of the Caucasus



Nykyinen historiantutkimus vastaa tähän kysymyk­seen selvästi: Itä-Euroopan juutalaiset ja suurin osa koko maail­man juutalaisista eivät pol­veudu Palestiinan juutalaisista, vaan mahtavasta ka­saarikansasta, joka kään­nytettiin juuta­lai­suuteen noin vuonna 740 j. Kr. (joidenkin tutkijoiden mielestä hieman myöhemmin).

Ilman kasaarikansan kään­tymistä juuta­laisuuteen nykyisin tuskin olisi minkäänlaista juuta­lai­suutta tai ainakin juutalaisten määrä olisi kovin vä­häinen. Tätä tosi­asiaa juutalaisten historiasta eivät his­torian oppikirjat eivätkä tieto­sana­kirjat juuri mainitse, paitsi juu­talaisten omat teokset ja jotkut poikkeukset.

Mik­si? 

Jos tämä tieto olisi julkistettu en­nen YK:n yleiskokousta vuoden 1947 lopulla, ei Palestiinaa olisi varmastikaan jaettu eikä Israelin val­tiota olisi syn­tynyt.


Mainittakoon, että tätä YK:n päättämää Palestiinan jakoa ei olisi myös­kään syntynyt ilman massiivista lahjonta- ja pai­nostus­kam­panjaa. Vielä viikkoa ennen ratkai­sevaa äänes­tystä Palestiinan jaolle ei löytynyt tarpeeksi puo­lustavia ääniä. Mut­ta viikon sisällä seuraavat val­tiot alis­tuivat muuttamaan kantansa jaon vas­tustajista jaon puolus­tajiksi: Belgia, Ranska, Hollanti, Luxemburg, Uusi Seelanti, Paraguay, Filippiinit ja Hai­ti. Näin saatiin jakoa kannattamaan vaadittu kaksi kol­mas­osaa YK:n edus­tajista (New York Times 26.-30.11.1947).





         Otavan suuri ensyklopedia vuodelta 1982 on niitä har­voja suo­menkielisiä tietosanakirjoja, jotka uskaltavat vih­jaista kasaareihin Itä-Euroopan juutalais­ten esi-isinä: ”kasaa­rit, turkk. kansa, jonka luo­maan suurvaltaan keski­ajan alku­puolella kuului suuri osa et. ja it. Venäjää. K:n valta oli mahta­vimmillaan 700- ja 800-luvulla; ve­näläiset hävittivät sen n. 1000.
Johtava luokka ja suuri osa kansaa tunnusti juuta­laisuutta 700-luvulta alkaen. Eräi­den käsitysten mu­kaan suuri osa ns. itäjuutalaisista polveutuu k:sta.

Kasaarien yllättävää häviämistä historian lehdiltä kuvaa Benjamin Freedman (itsekin kasaa­rien jälkeläinen) kirjas­saan ”The Truth About Khazars” (New York, 1954) seuraa­vasti:

”Vuonna 1948 luennoin Pentagonissa Washingtonissa suu­rel­le joukolle korkeita USA:n up­seereita, jotka pää­osin kuuluivat so­tilas­­tiedustelun G 2 osastoon, rä­jäh­dysherkästä geopoliitti­sesta ti­­­­­­­lan­­­teesta Itä-Euroo­passa ja Lähi-idässä. Silloin kuten nytkin tämä alue oli poten­tiaali­nen uhka maailmanrauhalle ja tämän kansan (ame­­­­rikkalaisten, suom. huom.) turvallisuudelle. Selitin heil­le täy­dellisesti kasaarien sekä kasaa­rikuningas­kunnan alkuperän. Tiesin silloin kuten nytkin, että ilman selvää ja laajaa tietoa tästä aiheesta ei ole mahdollista ymmär­tää tai arvioida oikein mitä on tapahtunut maa­ilmassa vuoden 1917 jälkeen eli Venäjän bol­se­vik­ki­kumouksen jälkeen. Se on ’avain’ tähän ongel­maan.
Puheeni johtopäätökseen reagoi eräs hyvin valpas evers­ti­luutnantti, joka kertoi olevansa yh­den USA:n suu­­rimman ja tie­teellisesti arvoste­tuimman korkea­kou­lun his­torian osaston reh­tori. Hän oli opettanut his­toriaa 16 vuotta. Hänet oli juuri kutsuttu Washingtoniin soti­las­tehtä­viin. Häm­mästyksekseni hän kertoi, ettei hän ollut koko his­torian­opettajan uransa aikana kuullut sa­naa ’ka­saari’, ja kuuli sen nyt ensimmäisen kerran.
Tämä antaa jonkinlaisen kuvan - rakas tohtori Goldstein (jolle kirja oli omistettu, suom. huom.) - siitä, kuinka hyvin tä­mä mysteerinen salainen valta oli onnis­tunut juonessaan pyyhkiä pois kasaarien ja kasaari­kuningaskunnan alkuperä ja historia, jotta maailmalta ja etenkin kristityiltä salattaisiin niin sanottujen ’Itä-Eu­roopan juutalaisten’ todellinen alkuperä ja historia.”


Benjamin Freedman syyttää siis kirjassaan heimoveljiään ka­saa­rialkuperänsä tahalli­sesta salaamisesta, jotta nämä sai­sivat kristi­tyt us­komaan, että heidän alkuperäinen kotimaansa olisi Pales­tiina, vaikka se todellisuudessa onkin jossain Keski-Aa­siassa.

Benjamin Freedman kään­tyi heimoveljiään vastaan ja käytti suuren osan omaisuudestaan tie­dot­tamiseen juu­ta­laisten ka­saa­rialkuperästä. Hän ei hyväksynyt, että ka­saarit käyttivät itsestään nimitystä ”juutalainen”, vaan nimitti heitä ”itse-nimitetyiksi juutalaisiksi” (”self-styled Jews”). Freedman piti Israelin perus­ta­mista kaikkien aikojen pahimpana kansain­välisenä rikoksena ja väitti sen johtavan vääjäämättömästi kolmanteen maailmansotaan.


          Kasaarit olivat turkkilais-mongolidinen kansa, joka oli su­kua hun­neille. Kasaarit olivat ko­vasti mieltyneitä sotimiseen ja sen seu­rauksena Aasian muut kansat ajoivat kasaarit län­teen. Kasaarit valtasivat ajan­las­kumme ensimmäisinä vuosi­satoina suuren alueen Mustanmeren ja Kas­pian meren poh­joispuolelta eli Etelä-Venäjältä. Sinne he perustivat suur­vallan alistettuaan alueen 25 maanviljelystä harrastavaa kansaa. Val­ta­kunta oli mahta­vimmillaan 700- ja 800-lu­vuilla, jolloin se oli kiistatta Eu­roopan mahtavin valtio.


The Caucasus is a geopolitical region that separates Europe and Asia




Noin 1000 j. Kr. venäläiset voittivat kasaarit, jol­loin osa kasaariylimystöstä pakeni Eu­roop­paan, lähinnä Unkariin ja Es­pan­jaan. Mutta varsinainen monimiljoonainen kansa jäi paikalleen ja tästä muodostui Itä-Euroopan ja Etelä-Venäjän kasaariväestö, joka käsitti 1900-luvun alussa noin yksitoista miljoonaa ih­mistä.


Juutalaisen tietosanakirjan mukaan kasaarit olivat ryös­telyyn tai­puvainen ja hyvin kostonhimoinen kansa. Juu­talainen tietosanakirja myön­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­tää myös ns. itäjuutalaisten (aske­nasim) pol­veutuvan kasaareista. 
Juutalaisen historiantutkijan Arthur Koest­lerin mukaan kasaarit olivat raakoja ja likaisia, eivätkä esim. puhdistautuneet ulostamisen ja vir­t­saamisen jälkeen, eivätkä koskaan vaihtaneet alusvaatteita, vaan an­toivat niiden mädäntyä riekaleiksi. 

Kasaarien us­kontona oli fallos-kultti eli siittimen palvonta. Noin vuonna 740 j. Kr. (joidenkin tut­ki­joiden mielestä hieman myöhemmin) kasaarikuningas Bulan kyl­lästyi kansansa barbaareihin ta­poihin ja kutsui maahan edustajia kolmesta sen ajan pääus­konnosta eli isla­mista, kris­tinuskosta ja talmudismista, jota viimeksi mainittua on myö­hem­min alettu kutsua juuta­laisuudeksi.

Vallanhimoinen kuningas Bulan mieltyi talmudismiin, jonka har­joittajat saisivat Messiaan tullessa haltuunsa kaikkien kansojen rikkaudet ja kaikki kansat orjikseen.
Talmudismista teh­tiin kasaari­val­takunnan vi­rallinen uskonto. Babyloniasta kut­suttiin rabbiineja, jotka perustivat kou­luja Talmud-opetusta var­ten. Koko kasaarikansa mukaan luettuna jään­nökset kasaa­reihin sulautuneista kansoista käännytettiin tal­mu­dis­miin, ja fallos-kultti kiellettiin.
Kasaarivaltakunnan jälkeläiset muodostivat myöhem­min Itä-Eu­roo­pan ja Etelä-Venäjän yksitoistamiljoonaisen jid­disiä pu­huvan juu­talaisväestön, jonka uskonto pohjautui Tal­mudiin. Jiddis on kasaarien kieli, joka on ottanut kirjai­miston heprean kielestä ja paljon lainasanoja muista kielistä, etenkin saksasta. Termi ”juutalaissaksa” on väärä kuvaus jiddisistä, sil­lä vaikka jiddis sisältääkin lainasanoja saksasta, se ei ole germaaninen vaan turkkilainen kieli. Suuri osa kasaari­väes­töstä muutti Länsi-Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan. Nämä ns. as­kenasim-juuta­lai­set polveutuvat suoraan kasaa­reista, ja ns. sefardijuutalaiset osittain Espan­jaan muuttaneista kasaa­reista ja osittain Espanjaan muuttaneista Palestiinan juu­talaisista. Historiallinen tosiasia on, että kasaareista pol­veutuu nykyään yli 90 % maailman juu­talaisvä­estöstä. Lisäksi ka­saarit ovat sulattaneet suurimman osan sefardijuutalaisista itseensä, joten luon­tevaa on puhua kasaareista, kun puhutaan siitä kansasta, joka käyttää itsestään ilmaisua ”juutalaiset”. Tässä tekstissä käytän ”kasaari” ja ”juutalainen” -sanoja sy­nonyymeinä.


          Tsaarinvalta oli uhka Venäjän kasaareille ja kasaarit olivat uhka tsaarinvallalle. Tsaarit eivät päästäneet kasaareita hallit­semaan kauppaa ja pankkitoimintaa, kuten kasaarit olivat tehneet monissa muissa maissa. Kasaareilla oli rajoitetut alu­eet, missä he saivat asua. Kasaarien ja muun väestön välillä oli jatkuvia kah­nauksia, jotka johtuivat useimmiten siitä, että kasaarit taitavina keinottelijoina saivat haltuunsa venäläisten maa­tiloja ja lisäksi he raunioittivat monia tiloja häikäi­le­mättömällä koron­kiskonnalla. Usein puhkesi pogromeja – juutalaisvainoja - joissa ka­saa­reja raa’asti surmattiin.

          Kasaariaktivistit ryhtyivät jo varhain käyttämään murhia poliit­ti­sessa taistelussaan. Kristityn murhaaminen oli Talmu­din mukaan sal­littua ja jopa hyvä teko.


Monet tsaarit joutuivat mur­hayritysten kohteeksi, mikä lisäsi poliisitoimia kasaareja vastaan. Kasaarit onnistuivat mur­haamaan tsaari Aleksanteri II:nvuonna 1881. Kasaarien johtama sosia­listisen val­lan­ku­mous­puolueen terroristisiipi murhasi vuosien 1901-1906 välil­lä kuu­­si ministeriä. Tällainen poliitti­sen väkivallan käyttö oli tun­tematonta ve­näläisille. Se oli puhdas kasaariperinne, joka myö­hemmin val­lan­ku­mouk­sessa sai hirvittävät mitta­suhteet.

Aleksanteri II:n murhalla oli ratkaiseva vaikutus tsaa­rinvallan ja juutalaisten - eli siis kasaa­rien - suhteisiin. Murhan jälkeen esiintyi kaik­kialla Ve­nä­jällä juutalaisvastaisia mielen­osoi­tuksia. Tsaarin virkako­neisto muutti siihen asti varsin lempeää suhtautumistaan juutalaisiin. Säädettiin ns. toukokuun lait, jotka rajoittivat mm. juutalaisten muutto-oikeuksia ja oikeuksia opis­kella yliopistoissa. Juutalaisia oli enemmän korkeakou­luissa kuin venäläisiä suhteessa väestön kokoon, mutta nyt heille määrättiin asu­kaslukua vastaavat kiintiöt korkea­kou­luihin. Juuta­laisten oikeutta riistää venäläisiä talon­poikia ja myös muuta juutalaisten lii­ketoimintaa rajoi­tettiin.

Toukokuun laeista vuonna 1882 alkoi tsaa­rinvallan ja juu­talaisten välinen taistelu, joka päättyi lokakuun vallan­kumouk­seen. Tästä läh­tien juutalaiset kaikissa maissa toimivat tsaarin Venäjää vas­taan. 
Roth­schild­ien pankkidynastia julisti sodan tsaarille. Se kieltäytyi antamasta lainoja ja ryhtyi rahoittamaan ulko­maisia tsaa­rin­vastaisia vallanku­mous­ryhmiä. 

Lopulta ka­saarit onnis­tuivat organi­soi­maan vallankaappauksen Venäjällä. Lo­kakuun 1917 vallankaap­paus oli 100 % kasaarien operaatio, mikä tosin hämättiin kasaarien K. Marxin ja V. Leninin tätä kaappausta varten luomilla teorioilla. Historiallinen totuus on, että kasaarit suunnit­telivat, rahoittivat ja toteuttivat vallan­kaappauk­sen. Leninin johtama sadan juutalaisen ydin­joukko harjoitteli val­lankaappausta Sveitsin lomahotelleissa en­nen saapumistaan sinetöidyssä junassa Venäjälle. Juutalaiset pan­kit rahoittivat vallankaappauksen.

Kasaarien johtamat bolse­vikit murhasivat Venäjän val­lankaap­pauksen ensimmäisinä vuosina viral­listen lähteiden mukaan seu­raa­vat määrät ihmisiä (lisäksi kymmeniä tu­hansia siirrettiin keski­tysleireille ja pidettiin panttivankeina):

  • tsaariperhe (seitsemän kristittyä)
  • 28 piispaa ja arkkipiispaa
  • 6775 pappia
  • 6575 opettajaa
  • 8800 lääkäriä
  • 54850 upseeria
  • 260 000 sotilasta
  • 150 000 poliisia
  • 48 000 santarmia
  • 355 250 älymystön edustajaa
  • 198 000 työläistä
  • 915 000 talonpoikaa
Murhien syyksi riitti leima ”luokkavihollinen” tai ”vasta­val­lan­kumouk­sel­linen”, mutta todel­lisuudessa venäläinen eliitti tuhot­tiin, jotta venä­läiset eivät kykenisi tekemään vasta­val­lanku­mousta kasaareita vas­taan. 
Kasaarit olivat kuitenkin pieni vähemmistö Venäjällä ja riski pal­jastua poistettiin mur­haa­malla venäläinen sivistyneistö.



Hidden History of the Incredibly Evil Khazarian Mafia


Kasaarien historian ja todellisen luonteen tunteminen on ”avain” vuo­den 1917 jälkeisen maailmanhisto­rian ymmärtä­mi­selle, kuten Benja­min Freedman esittää. Ilman kasaarien luon­teen tuntemista ei voi ymmärtää meidän aikamme kansain­välistä politiikkaa, sillä lähes jokaisessa huomattavassa po­liittisessa tapahtumassa on ollut kasaarien sormet pelissä. Kasaarit toimivat kaikkien kansojen sisällä tehden tuhotyötä, mihin heidän uskontonsa heitä kehottaa. Kasaarien luonnetta ei voi ymmärtää tuntematta heidän uskontoaan eli talmu­dismiä, josta nykyisin käytetään nimitystä ”juutalaisuus”.

Kasaarien luonteen käsittämiseen auttaa myös Kabbalan tunteminen. Kabbalan sanotaan olevan juutalainen mystinen traditio, Tooran tulkintaa, jota kehitettiin keskiajalla Euroopassa ja joka elää edelleen. Totuus on, että Kabbala on koostettu teos mustan magian ja pelkästään taikauskon kirjoja, jotka peräisin kaikesta muusta kuin Jumalasta. Kabbala ja sen kannattajat osoittavat vähintäänkin yhtä suurta ja fanaattista vihamielisyyttä ei-juutalaisia kohtaan kuin Talmud.

Seuraavassa todistus siitä, että kasaarit todella ovat lihaksi tullut perkele:         
”Juutalainen, joka tappaa kristityn, ei tee syntiä” (Sep­her Or Israel 177b). ”Kris­tittyjen hävittäminen on välttä­mätön uhritoimitus” (Jeesus sanoi juutalaisille: ”Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä.” (Joh. 8: 44). Jeesus tarkoitti tällä, että juutalaisten rabbien oppi ”isien perimätieto”, jonka he olivat ottaneet omasta päästään, oli perkeleestä ja teki tyhjäksi Jumalan Sanan. Jeesuksen jälkeen ovat juutalaiset rabbit vielä lisänneet tähän perimätietoon monenlaisia iljet­tävyyksiä ja tämä perimätieto on koottu laajaksi teokseksi, josta käytetään nimitystä Talmud. Talmud kääntää Moosek­sen kirjat eli Tooran perkeleelliseksi rasismiksi: kaikki lait sitovat vain juutalaisia, jotka ainoastaan ovat ihmisiä Tal­mudin mukaan. Talmudin mukaan muut kansat ovat eläinten ulostetta.
          Tässä muutamia otteita Talmudista ja Kabbalasta: Zohar II, 43a). ”Juutalaisten tulee aina yrittää pettää kristittyjä” (Zohar I, 160a). ”Juuta­laiset ovat ihmisiä, mutta kristityt eivät ole” (Kerithut 6b s. 78). ”Myös parhaat ei-juutalaiset pitää tappaa” (Avoda Zora, s. 26b). ”Ei ole luvallista ryöstää veljeä, mutta on luvallista ryöstää ei-juutalainen” (Baba Mezia, 61a).

Koska Talmud sisältää näin kauheita ohjeita, on sillä myös puolustus:
”Ei-juutalainen, joka vain vilkaiseekin Tal­mu­diin on tuomittu kuolemaan (Sanhedrin 59a) ja ”Keskus­tele­minen ei-juutalaisen kanssa uskonnollisista asioistamme olisi samaa kuin tappaa kaikki juutalaiset, sillä jos ei-juu­talaiset saisivat tietää, mitä me opetamme heistä, tappaisivat he meidät avoimella kadulla” (Libbre David 37).

Talmudin mukaan juutalaisten tulee valloittaa maailma ja tuhota kristityt, sillä he ovat muka itse kansana ”Messias”:
”Esittääkseni Messiaksen – ilman metafooraa, juuta­lai­nen kansa” (Kethubth IIIa, viite 4).

Talmud on tämän päivän ”juutalaisten” virallinen ideologia. Se on myös Israelin valtion virallinen ideologia. Israelin to­dellinen tarkoitus on koko maailman valloittaminen ja kris­tin­uskon tuhoaminen Talmudin mukaisesti. Mutta juu­talaiset ovat onnistuneet salaamaan tämän, ja moni luulee Israelia taval­liseksi valtioksi ja jopa ”jumalan valtioksi”. Jokainen ihminen, joka on omaksunut Talmudin opit, on kahdella jalalla kävelevä ilmielävä perkele ja Israelin valtio kirjaimellisesti perkeleen maanpäällinen valtakunta, jonka hävittämiseen jo­kaisen kris­tityn tulisi täydestä sydämestään pyrkiä.


          Teologisesti perkele on sama kuin kaikki helvetit eli kaikki ne kuolleet ihmiset, jotka rakastivat itseään ja maailmaa enemmän kuin Jumalaa ja taivasta. Helvetit vaikuttavat kaik­kiin ihmisiin, mutta ainoastaan Talmudin mukaan elävillä on suora yhteys pahimpiin helvetteihin. Talmud on syntynyt hel­vettien virtauksesta eli siis perkeleestä.


Sanassa Talmud on ”metsätalon asevarasto” (Jes. 22: 8.), mikä tarkoittaa vas­taavaisuuksien tieteen mukaan ihmisen omasta älykkyy­destä lähteviä pahuuksia ja vääryyksiä.

”Taas perkele otti hänet kanssansa sangen korkealle vuorelle ja näytti hänelle kaikki maailman valtakunnat ja nii­den loiston ja sanoi hänelle: ’Tämän kaiken minä annan sinulle, jos lankeat maahan ja kumarrat minua’.” (Matt. 4: 8-9).

Juuri tätä perkelettä ”juutalaiset” kumartavat. Tästä perke­leestä lähtee himo vallata koko maailma ja alistaa kaikki kansat orjuuteen. Juutalaiseen uskontoon eli talmu­dismiin ei kuulu lainkaan kuolemanjälkeinen elämä. Juuta­laisen onni on olla rikas ja mahtava maallisessa elämässään. 

Eli juutalaisuus ei ole uskonto, vaan poliittinen maailman­valtaukseen pyrkivä liike.


          Myös Martti Luther oli perehtynyt Talmudiin ja kir­joittaa siitä kir­jassaan ”Juutalaisista ja heidän valheistaan”. Luterilainen kirkko on pelkurimaisesti hylännyt tämän Luth­e­rin ansiokkaan teoksen. Luther sa­noo mm.:

Kirjoittavathan heidän Talmudinsa ja rabbiininsa, ettei muka tap­pa­minen ole synti, jos joku juutalainen tappaa pakanan, vaan sil­loin, jos hän tappaa jonkun israeli­laisen veljensä. Ja jos hän ei pidä jolle­kin pakanalle antamaansa valaa, se ei ole synti. Siis: gojimeilta va­rastaminen ja ryöstäminen (kuten he koronkisko­misel­laan teke­vät) on muka jumalanpalvelusta.

”Sen vuoksi, missä näet oikean juutalaisen, sinä voit hyvällä omalla tunnolla tehdä ristinmerkin ja ilman muuta varmasti sanoa: tuossa menee ilmielävä perkele.”

Juutalaisten pyrkimys maailmanvaltaan ja toisten kansojen heikentämiseen käy ilmi myös tohtori Mandelsteinin ava­jaispuheesta Baselin sionistikonferenssissa 29.8.1897 (Le Temps, 3.9.1897):

”Juutalaisten tulee käyttää kaikki keinot ja kaiken val­tansa es­tääkseen kaikkien muiden kansojen nousun ja menestyksen, jotta saavutamme his­toriallisen tavoit­teem­me s. o. maailman­vallan.”


          Viimeisen tuomion (päättyi henkimaailmassa vuonna 1757) jälkeen ihmisten tahdonvapaus planeetallamme palautui. Ka­saari­kansassa elänyt perkelepääsi vapaaksi oltuaan tuhat vuotta vankeudessa (n. 740-1757, Ilm. 20: 1-3). Ka­saarien maailmanvaltaus ja kristikunnan tuhoaminen alkoi. Tätä tar­koittaa lause ”sen jälkeen pitää hänet päästettämän irti vähäksi aikaa” (Ilm. 20: 3). Nyt ka­saarit näkivät mahdollisuutensa ryöstöön ja valloitukseen: lännessä oli rikkaita valtioita, jotka olivat kristittyjen hallussa.

                      Jumalallinen Kaitselmus salli kasaarikansassa eläneen per­keleen päästä vähäksi aikaa vapaaksi, jotta kaikki perkeleen menetelmät paljastuisivat ihmiskunnalle ja ihmiskunta pelas­tuisi perkeleen vallasta. Tätä eivät kuitenkaan nykyajan ”kris­tityt” ole ymmärtäneet. 

Päinvastoin: he ovat ryhtyneet palve­lemaan tätä perkelettä. Tämä asia jos mikä todistaa Sweden­borgin väitteen, että monet kristityiksi itseään kutsuvat pal­velevat lohikäärmettä s. o. perkelettä. Vai miten muuten voi ymmärtää sen sokean tuen Israelin valtiolle ja kasaarijuutalaisten eliitille, jotka ovat tänä päivänä lihaksi tullut perkele.






___




Neo-Aramaic languages

The Neo-Aramaic or Modern Aramaic languages are varieties of Aramaic, that are spoken vernaculars from the medieval to modern era that evolved out of Imperial Aramaic via Middle Aramaic dialects, around AD 1200 (conventional date).
The term strictly excludes those Aramaic languages that are used only as literarysacred or classical languages today (for example, Targumic AramaicClassical Syriac and Classical Mandaic).[citation needed] However, the classical languages continue to have influence over the colloquial Neo-Aramaic languages.

Northeastern Neo-Aramaic and Central Neo-Aramaic dialects are spoken primarily (though not wholly exclusively) by ethnic Assyrians, who are members of the Assyrian Church of the EastChaldean Catholic Church (Eastern Rite Catholics), Syriac Orthodox ChurchAncient Church of the EastAssyrian Pentecostal Church and Assyrian Evangelical Church.

The Assyrians are an indigenous people of Iraq, northeast Syria, southeast Turkey and northwest Iran, sometimes claimed to be descendants of the ancient Mesopotamians.[citation needed]
Today the number of fluent Neo-Aramaic speakers is significantly smaller, and newer generations of Assyrians generally are not acquiring the full language, especially as many have emigrated and acculturated into their new resident countries.[2]

https://en.wikipedia.org/wiki/Neo-Aramaic_languages


Lokakuun vallankumous (myös lokakuun suuri sosialistinen vallankumous) oli Venäjällä marraskuussa 1917 tapahtunut vallankumous, jossa sosialistinen bolševikkipuolue syrjäytti Venäjän väliaikaisen hallituksenja otti vallan työläisneuvostojen nimissä. Tämä johti Neuvosto-Venäjänperustamiseen. Lokakuun vallankumous oli jatkumoa aiemmin samana vuonna tapahtuneelle helmikuun vallankumoukselle, jonka yhteydessä keisarinvalta oli kukistunut, ja ne muodostavat yhdessä Venäjän vallankumouksena tunnetun kokonaisuuden.  https://fi.wikipedia.org/wiki/Lokakuun_vallankumous

Bolševikit (ven. большевики; voidaan kirjoittaa myös bolsevikit[1]) oli Vladimir Lenininjohtama ryhmä Venäjän sosiaalidemokraattisessa työväenpuolueessa ja sittemmin oma puolueensaSosiaalidemokraattien toinen ryhmä tunnettiin nimellä menševikit. Sanat tulevat venäjän enemmistöä (bolšinstvo) ja vähemmistöä (menšinstvo) tarkoittavista sanoista.[2]
Bolševismi oli kommunismin leniniläinen haara varsinkin venäjällä 1900-luvun alussa.



© Wikimedia

Tsaariperhe murhattiin julmasti

Venäjä nousi vallankumoukseen tsaarin hallintoa vastaan, ja tsaari Nikolai II, hänen vaimonsa ja pariskunnan viisi lasta murhattiin julmasti yöllä 17. heinäkuuta 1918. Verilöyly merkitsi tsaarinvallan lopullista päättymistä.








Oli juuri siirrytty seuraavan vuorokauden puolelle, kun teloituskomppanian johtaja Jakov Jurovski herätti tsaariperheen jäsenet ja heidän palvelijansa. Hän valehteli heille, että heidän piti oman turvallisuutensa vuoksi mennä alakertaan, sillä kaupungilta oli kuulunut ammuskelua.
Tsaarin, hänen vaimonsa ja heidän viiden lapsensa, henkilääkärinsä ja palvelijoidensa annettiin pukeutua kaikessa rauhassa, ennen kuin Jurovski vei heidät alas. 
Nikolai II lähti liikkeelle ensimmäisenä kantaen sylissään poikaansa, kruununperijä Alekseita. Määränpäänä oli hämärä huone, joka oli tyhjennetty kalusteista. Tsaarin puoliso Aleksandra ihmetteli, missä heidän oli tarkoitus istua. Jurovski käski miehiä tuomaan kaksi tuolia.
Teloitus oli täysi yllätys
Kukaan ei osannut aavistaa pahaa – vielä sittenkään, kun huoneeseen tuli kymmenen miehen aseistautunut joukko. 
Asia tuli selväksi vasta Jurovskin kaivettua taskustaan paperilapun ja alettua lukea siihen kirjoitettua tekstiä kovalla äänellä: ”Uralin työläisten, maatyöläisten ja sotilaiden edustajien neuvoston toimeenpaneva komitea on päättänyt, että teidät teloitetaan.”
Tsaari, joka seisoi selkä Jurovskiin päin, kääntyi. Huudahdettuaan ”Mitä?” hän vilkaisi vaimoaan ja ehti juuri toistaa kysymyksensä ennen kuin Jurovski veti aseensa esille ja ampui häntä monta kertaa rintaan ja päähän. 
Pienessä, hämärässä huoneessa alkoi verilöyly. Teloituskomppanian jäsenet olivat sopineet etukäteen, kuka ampuu kenetkin. Tilanne karkasi kuitenkin käsistä, ja pian alakerrassa vallitsi täydellinen sekasorto.
Teloittajat alkoivat ampua umpimähkään. Luotien kimpoillessa seinistä Jurovski yritti lopettaa ammuskelun, mutta hänen oli vaikea saada ääntään kuuluviin. Huone täyttyi savusta ja kärystä. Jurovski pääsi taas tilanteen tasalle vasta tuuletettuaan huoneen.
Kaksi palvelijaa, Nikolai II, Aleksandra ja tyttäristä Maria olivat kuolleet. Muut olivat haavoittuneet. Jarovski löi aseellaan Aleksein ja hovilääkärin kuoliaaksi. 
Kaksi teloituskomppanian jäsentä yritti surmata vielä hengissä olevia tyttäriä Olgaa, Tatjanaa ja Anastasiaa sekä hovinaista. Luodit ponnahtivat suuriruhtinattarien vaatteiden jalo- ja korukivistä, eikä pistintäkään ollut helppo saada uppoamaan niiden läpi. 
Siksi kaikkia ammuttiin päähän, jotta voitiin olla varmoja, että kukaan ei jäänyt henkiin.

Execution place of Russian Zar family

Huone, jossa tsaariperhe murhattiin.

Kurjuus suisti keisarin vallasta

Heinäkuun 17. päivän vastaisen yön veriset tapahtumat sijoittuivat Jekaterinburgiin. Siellä tehtiin kirjaimellisesti loppu Romanovien dynastiasta Venäjällä. Nikolai II oli menettänyt valtansa jo edellisvuoden maaliskuussa. 

Hän oli joutunut ankaran arvostelun kohteeksi, kun Venäjä oli ajautunut taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen kriisiin muun muassa maan ensimmäisessä maailmansodassa kärsimien tappioiden takia. 

Elintarviketilanne oli huonontunut huonontumistaan ja saanut väkijoukot liikkeelle. Helmikuun vallankumous vuonna 1917 sai Nikolai II:n luopumaan kruunusta.

Venäjän väliaikainen hallitus sai tehtäväkseen suojella tsaaria ja hänen omaisiaan. Heidät vietiin Pietarin lähellä sijaitsevaan Venäjän keisareiden kesänviettopaikkaan, Tsarskoje Seloon. Kuukausi kuukaudelta jännitys kuitenkin kiristyi. 

Pääministeri Kerenski päätti siirtää Romanovit pääkaupungin liepeiltä siperialaiseen Tobolskin kaupunkiin. Lokakuun suuri sosialistinen vallankumous johti bolševikkien eli Vladimir Leninin kannattajien valtaannousuun. 

Venäjä ajautui kuitenkin sisällissotaan, jossa tärkeimpiä osapuolia olivat tsaarivallan palauttamista ajavat valkoiset ja vallankumoukselliset punaiset.



Kun valkoiset lähestyivät Tobolskia huhtikuussa 1918, bolševikit valitsivat tsaariperheen uudeksi sijoituspaikaksi Uralin itäpuolella sijaitsevan Jekaterinburgin. Siellä punaiset olivat ottaneet käyttöönsä insinööri Nikolai Ipatjevin omistaman kaksikerroksisen talon.
Kun bolševikit arvioivat Romanovien haittaavan asioiden ratkaisemista, he päättivät raivata tsaariperheen tieltään. 







Kuolemantuomio annettiin kiireellä ilman oikeudenkäyntiä, ja se pantiin täytäntöön Leninin suostumuksella. Jurovski sai määräyksen 16. heinäkuuta eikä aikaillut sen toimeenpanossa.



Ruumiit piti hävittää jäljettömiin

Surmatyön jälkeen vallankumouksellisilla oli uusi ongelma edessään. Todistusaineistosta oli pikimmiten päästävä eroon, jotta se ei päätyisi valkoisten käsiin – ja heidän tiedotusvälineisiinsä. 

Teloitettujen ruumiit kuljetettiin Ipatjevin talosta kaupungin ulkopuolella sijaitsevalle vanhalle kaivosalueelle. Vaatteet riisuttiin ja arvoesineet otettiin talteen, ennen kuin ruumiit yritettiin tehdä tunnistamattomiksi tulella ja hapolla. 

Sitten ne heitettiin kaivoskuiluun. Pohjalla ei ollut niin paljon vettä, että vainajat olisivat uponneet kokonaan siihen. Koska Jurovski ei uskaltanut jättää ruumiita näkyviin, hän päätti, että ne siirretään. Alkoi kuitenkin jo sarastaa, joten työ lykkääntyi seuraavaan yöhön.

Miehet palasivat paikalle illalla. He lähtivät viemään vainajia toiseen paikkaan kaivosalueella, mutta kuorma-auto jäi jumiin kesken matkan. Siksi ruumiit päätettiin haudata viereiseen metsään. 
Sillä aikaa, kun osa miehistä kaivoi joukkohautaa, osa heistä ryhtyi Jurovskin määräyksestä polttamaan Aleksein ja yhden hänen sisarensa maallisia jäännöksiä nuotiossa. Kummankin hiiltyneet luut haudattiin erikseen nuotion viereen.

Ruumiit hävitettiin hapolla
Muiden ruumiiden perusteelliseen polttamiseen ei ollut aikaa, sillä aamu oli alkanut valjeta. Niiden päälle kaadettiin lisää happoa. Näin haluttiin varmistaa sekin, että löyhkä ei paljasta hautaa. 
Miehet loivat kuopan umpeen ja nostivat sen päälle lähistöltä löytämiään ratapölkkyjä. Kun he saivat kuorma-auton taas liikkeelle, he ajoivat paikan yli pari kertaa tiivistääkseen maata.
Kun teloituksesta oli kulunut kaksi päivää, bolševikit tiedottivat, että Nikolai II oli ammuttu, koska oli ollut olemassa vaara, että hänet vapautetaan. 


Tiedonannossa ei mainittu perheenjäsenten kohtaloa. Vasta kahdeksan vuotta myöhemmin neuvostoviranomaiset antoivat ymmärtää, että myös Aleksandra ja lapset oli teloitettu samaan aikaan.







Juutalaisten rooli bolsevikkivallankumouksessa Venäjällä 

Heinäkuun 16. yönä 1918 bolsevikkien salainen poliisi murhasi Venäjän viimeisen keisarin, tsaari Nikolai II:n, hänen vaimonsa tsaaritar Alexandran, heidän 14-vuotiaan kruununperijän Aleksein ja heidän neljä tytärtään.

Heidät ammuttiin kellarissa Jekaterinburgin kaupungissa Uralin vuoristoseudulla, jossa heitä oli pidetty vankeudessa. Tyttäret viimeisteltiin pistimin. Estääkseen kultin syntymisen kuolleen tsaarin muistoksi ruumiit kärrättiin maaseudulle ja haudattiin salaiseen hautaan.



Bolsevikkiviranomaiset antoivat ensin lausunnon, että Romanovin keisari oli ammuttu kuoliaaksi hänen pelastamiseksi suunnitellun salajuonen paljastuttua. Keisarinnan ja lasten kuolemat pidettiin salassa toistaiseksi. Neuvostohistorioitsijat väittivät useiden vuosien ajan paikallisten bolsevikkien toimineen omin päin tappaessaan tsaariperheen ja että Leninillä, Neuvostoliiton perustajalla, ei ollut mitään tekemistä rikoksen kanssa. 


Vuonna 1990 moskovalainen näytelmäkirjailija ja historioitsija Edvard Radzinsky julkaisi laajojen tutkimustensa tulokset murhasta. Hän oli löytänyt Leninin henkivartijan Alexei Akimovin muistelmat, jossa kerrottiin, miten Akimov henkilökohtaisesti toimitti Leninin saneleman teloituskäskyn lennätintoimistoon. Sähkeen oli myös allekirjoittanut neuvostohallituksen nimellinen päämies Jakov Sverdlov. Akimov oli säästänyt alkuperäisen sähkeliuskan salaisen järjestön todisteena. Radzinskyn tutkimustyö vahvisti sen, jonka aiemmat todisteet olivat jo osoittaneet. Leon Trotsky, eräs Leninin läheisimpiä tovereita, oli paljastanut jo vuosia sitten, että Lenin ja Sverdlov olivat yhdessä tehneet päätöksen surmata tsaari perheineen. 

Trotsky kirjoitti muisteloissaan keskustelusta vuonna 1918: 
Seuraava vierailuni Moskovaan tapahtui (väliaikaisen) Jekaterinburgin kaatumisen (kommunismin vastaisten joukkojen käsissä) jälkeen. Jutellessani Sverdlovin kanssa kysyin ohimennen:
”Ai niin, missähän tsaari mahtaa olla?”
”Poissa,” hän vastasi. ”Hänet on ammuttu.”
”Entä perhe?”
”Perheensä ammuttiin myös.”
”Heidät kaikki?” kysyin, ilmeisesti yllättyneellä äänellä.
”Kaikki,” vastasi Sverdlov. ”Mitä sitten?”
Hän odotti nähdäkseen reaktioni. En vastannut.
”Entä kuka teki päätöksen?” kysyin.
”Me päätimme sen täällä. Iljitš (Lenin) oli sitä mieltä, että emme voi jättää Valkoisille elävää johtohahmoa, jonka ympärille he voisivat koota joukkojaan, etenkin näinä vaikeina aikoina.”
En kysellyt enempää ja uskoin asian olevan loppuun käsitelty. 

Radzinskyn sekä muiden tekemät viimeaikaiset selvitykset ja tutkimukset ovat myös vahvistaneet jo vuosia aiemmin julkaistun Robert Wilsonin selonteon. Wilson toimi London Timesin kirjeenvaihtajana Venäjällä 17 vuoden ajan. Hänen kirjansa The Last Days of the Romanovs [Romanovien viimeiset päivät, jonka suomennoksen Suomen Juutalaisten Seurakuntien Keskusneuvosto painosti maamme viranomaiset kieltämään. Suom. huom.] julkaistiin alun perin 1920 ja uudestaan 1993. Kirja perustuu suurelta osin yksityiskohtaiseen tutkimukseen, jonka Nikolai Sokolov suoritti 1919 valkoisten (antikommunistisen) johtajan Alexander Kolchakin valvonnassa. Wiltonin kirja on edelleen yksi tarkimmista ja täydellisimmistä Venäjän keisarillisen perheen murhan kuvauksista. 

Kattava ymmärrys historiasta on paras keino ymmärtää nykyhetkeä ja ennakoida tulevaisuutta. Ihmiset ovat perinteisesti olleet kiinnostuneimpia historiallisista kysymyksistä kriisien aikoina, kun tulevaisuus näyttää epävarmalta. Neuvostoliiton kommunistihallinnon romahtaessa 1989–1991 venäläisten ponnistelivat rakentaakseen uuden hallinnon vanhan raunioille; historialliset kysymykset nousivat hyvin ajankohtaisiksi. Esimerkiksi monet kysyvät: ”Miten bolsevikit, saksanjuutalaisen Karl Marxin opetuksia seuraten, pystyivät ottamaan valtaansa Venäjän ja hallitsemaan sen kansaa julmasti?” 

Viime vuosina [Weberin artikkeli on kirjoitettu 1994. Suom. huom.] juutalaiset kautta maailman ovat ilmaisseet huolensa ”antisemitismin haamusta” entisen Neuvostoliiton maissa. Kerrotaan, että epävarmana aikana tukahdutetut vihan ja raivon tunteet juutalaisia kohtaan ovat nousseet jälleen pintaan. Esimerkiksi vuonna 1991 tehdyn mielipidekyselyn mukaan suurin osa venäläisistä haluaisi juutalaisten poistuvan maasta. Miksi juutalaisvastainen ilmapiiri on niin laajalle levinnyt entisessä Neuvostoliitossa? Miksi niin moni venäläinen, liettualainen ja ukrainalainen muiden muassa syyttävät juutalaisia niin paljosta pahasta? 

Kielletty puheenaihe 
Vaikka juutalaiset eivät ole virallisesti koskaan muodostaneet enempää kuin 5 % koko väestöstä, oli heillä suhteettoman suuri ja merkittävä rooli nuoressa bolsevikkihallinnossa, joka ohjasi tehokkaasti Neuvostoliiton hallitusta alkuvuosina. Neuvostohistorioitsijat välttivät mieluusti koko aihetta vuosikymmenien ajan, kuten suurin osa heidän länsimaisista kollegoistaankin. Tosiasioita ei voi kuitenkaan kiistää. 

Suurin osa johtavista kommunisteista, jotka nousivat valtaan Venäjällä 1917–20, olivat juutalaisia. Leon Trotsky (Lev Bronstein) johti puna-armeijaa ja oli jonkin aikaa Neuvostohallinnon ulkomaan asioiden johtaja. Jakov Sverdlov (Solomon) oli sekä bolsevikkipuolueen puheenjohtaja että – keskuskomitean puheenjohtajana – Neuvostohallituksen johtaja. Grigori Zinovjev (Radomyslsky Apfelbaum) johti kommunistista internationaalia (Komintern), keskusjärjestöä, jonka tehtävänä oli levittää kommunismin vallankumousta kansainvälisesti. Muita huomattavia juutalaisia olivat myös lehdistökomissaari Karl Radek (Sobelsohn), ulkomaan asioiden komissaari Maksim Litvinov (Wallach-Finkelstein), Lev Kamenev (Rosenfeld) ja Moisei Uritski. 

Myös Leninillä oli juutalaistausta. Hänen äidinisänsä Israel Blank oli Ukrainan juutalainen, joka kastettiin myöhemmin Venäjän ortodoksiseen kirkkoon ja otti nimekseen Alexander Blank. Lenin huomautti kerran: ”Älykäs venäläinen on lähes aina juutalainen tai osittain juutalaista verta.” 


Tärkeät kokoukset 
Kommunistien vallankaappauksessa Venäjällä juutalaisten rooli oli kriittisen tärkeä. Kaksi viikkoa ennen bolsevikkien ”lokakuun vallankumousta” vuonna 1917 Lenin kokosi huippusalaisen tapaamisen Pietarissa (Petrograd), missä bolsevikkipuolueen keskuskomitean avainjohtajat tekivät kohtalokkaan päätöksen ottaa valta väkivaltaisella vallankaappauksella. Kahdestatoista päättävään kokoukseen osaa ottaneesta oli vain kolme venäläisiä, yksi georgialainen (Stalin), yksi puolalainen (Felix Dzeržinski) ja seitsemän juutalaista. 

Vallankaappauksen johtoon valittiin seitsenhenkinen ”poliittinen toimikunta”, joka muodostui venäläisestä Bubnovista, georgialaisesta Stalinista ja viidestä juutalaisesta (Lenin, Trotsky, Sokolnikov, Zinovjev ja Kamenev). Sillä välin Pietarin neuvosto johtajanaan Trotsky muodosti 18-henkisen ”Sotilaallisen vallankumouksellisen komitean”, jonka tehtäväksi tuli toteuttaa itse vallankaappaus. Siihen kuului kahdeksan (tai yhdeksän) venäläistä, yksi ukrainalainen, puolalainen ja kaukasialainen sekä kuusi juutalaista. Viimeiseksi bolsevikkien keskuskomitea muodosti kapinan organisointia valvomaan viisihenkisen ”Vallankumouksen sotilaallisen keskuksen” puolueen operatiivista johtoa varten. Siihen kuuluivat venäläinen Bubnov, georgialainen Stalin, puolalainen Dzeržinski ja juutalaiset Sverdlov ja Uritski.



Aikalaisten varoitukset
Hyvin asioista perillä olleet tarkkailijat niin Venäjällä kuin ulkomaillakin huomasivat juutalaisten merkittävän roolin bolsevismissa. 

Ainakin Winston Churchill varoitti 8. helmikuuta 1920 lontoolaisessa Illustrated Sunday Heraldissa julkaistussa artikkelissa:

”[Bolsevismi on] maailmanlaajuinen salaliitto sivilisaation syöksemiseksi vallasta ja yhteiskunnan uudelleen muodostamiseksi perustuen pysähtyneeseen kehitykseen, kateellisten pahantahtoisuuteen ja mahdottomaan tasa-arvoisuuteen. 
Ei ole mitään tarvetta liioitella näiden kansainvälisten ja suurelta osin ateististen juutalaisten roolia bolsevismin luomisessa ja Venäjän vallankumouksen toteuttamisessa. Juutalaisten rooli on varmasti suuri, luultavasti se on tärkeämpi tekijä kuin mikään muu. Huomattavaa poikkeusta Leniniä [Leninin suhteen Churchill on väärässä. Suom. huom.] lukuun ottamatta enemmistö johtajista on juutalaisia. Sitä paitsi keskeinen inspiraatio ja eteenpäin ajava voima tulevat juutalaisilta johtajilta. 

Siten puhtaasti venäläinen Tšitšerin jää nimellisen alaisensa Litvinovin varjoon, ja venäläisten Buharinin ja Lunatšarskin vaikutusvaltaa ei voi mitenkään verrata juutalaisten Trotskyn, Krassinin, Radekin tai Zinovjevin (Pietarin Punaisen Linnoituksen diktaattorin) valtaan. 

Neuvostoliiton instituutioissa juutalaisten valta on vieläkin hämmästyttävämpää. Ja kaikkein näkyvin – kenties keskeisin – osa terrorin järjestelmässä, eli vastavallankumouksen ja sabotaasin vastaisessa erityiskomissiossa Tšekassa, on juutalaisilla ja joissain huomattavissa tapauksissa juutalaisnaisilla.”

Lienee turha painottaa, että venäläisten sydämissä muhii mitä kiihkeintä kostonhimoa. Yhdysvaltojen Venäjän suurlähettiläs David R. Francis varoitti tammikuussa 1918 sähkeessään Washingtoniin: ”Bolsevikkijohtajat, joista suurin osa on juutalaisia ja 90 % maanpaosta palanneita, eivät välitä Venäjästä tai mistään muusta valtiosta, vaan ovat internationalisteja ja yrittävät aloittaa maailmanlaajuisen yhteiskunnallisen vallankumouksen.” 

Hollannin Venäjän suurlähettiläs Oudendyke raportoi vastaavat havainnot pari kuukautta myöhemmin: ”Mikäli bolsevismia ei pysäytetä alkutekijöihinsä, tulee se varmuudella leviämään muodossa tai toisessa läpi Euroopan ja ympäri maailman, sillä sitä organisoivat ja työstävät juutalaiset, joilla ei ole omaa kansallisuutta ja joiden ainoa tavoite on tuhota nykyinen järjestelmä omien etujen ajamiseksi.” 

Eräs johtava amerikkalainen juutalaisyhteisön lehti julisti 1920-luvulla: ”Bolsevikkivallankumous oli suurelta osin tulosta juutalaisten suunnitelmista, juutalaisten tyytymättömyydestä ja juutalaisten pyrkimyksistä jälleenrakentamiseen.” 

Osoituksena äärimmäisestä vihasta valtaväestöä kohtaan nuori neuvostohallinto määräsi pari kuukautta valtaan nousemisensa jälkeen ”antisemitismin” rikokseksi Venäjällä. 

Uudesta kommunistihallinnosta tuli siten maailman ensimmäinen hallitus, joka rankaisi ankarasti kaikista ”juutalaisvastaisista” mielipiteistä. Neuvostovirkamiehet ilmeisesti pitivät sellaisia toimenpiteitä tarpeellisina. Amerikanjuutalainen Frank Golder raportoi 1925 pitkän Venäjän-vierailunsa aikana tekemiinsä havaintoihin perustuen: ”Koska niin suuri osa neuvostojohtajista on juutalaisia, antisemitismin suosio kasvaa (Venäjällä), erityisesti armeijassa sekä vanhan ja uuden älymystön keskuudessa, jonka korkeisiin asemiin pyrkii juutalaisia (Israelin poikia).” 

Historioitsijan näkemykset 
Israelilainen historioitsija Louis Rapoport kirjoitti ajankuvasta: ”Heti (bolsevikki-) vallankumouksen jälkeen useat juutalaiset olivat haltioissaan heidän suuresta edustuksestaan uudessa hallituksessa. Leninin ensimmäinen Politbyroo oli juutalaissyntyisten vallassa.” 

Leninin alaisuudessa juutalaiset osallistuivat vallankumouksen kaikkiin osiin, myös likaisimpiin ilmiöihin. Kommunistien säätämistä mielipidelaeista huolimatta juutalaisvastaisuus levisi nopeasti vallankumouksen jälkeen, mikä johtui osittain juutalaisten valtavasta vaikutusvallasta neuvostohallinnossa sekä kommunistien julmista ja epäinhimillisistä yhteiskunnallisista ”uudistuksista”. Historioitsija Salo Baron on huomannut, että kohtuuttoman suuri määrä juutalaisia liittyi uuteen bolsevikkien salaiseen poliisiin, Tšekaan, ja useat niistä, jotka joutuivat ongelmiin Tšekan kanssa, päätyivät juutalaisten agenttien ampumiksi. Leninin kuoleman jälkeen noussut kollektiivinen johto oli juutalaisen Zinovjevin käsissä. Zinovjev oli puhelias, pahansisuinen ja kiharahiuksinen keikari, jonka turhamaisuus oli rajatonta.



Juutalainen historioitsija Leonard Schapiro kirjoitti: ”Jokaisella Tšekan käsiin joutuneella oli hyvin suuri todennäköisyys joutua juutalaisen agentin ampumaksi.” 

Amerikkalainen Venäjän historian professori W. Bruce Lincoln raportoi: ”Ukrainassa Tšekan riviagenteista lähes 80 % oli juutalaisia.” 

Alkujaan Tšeka, eli Neuvostoliiton salainen poliisi, myöhemmin se tunnettiin kirjainyhdisteillä GPU, OGPU, NKVD, MVD ja KGB. 
Kaiken tämän valossa ei liene yllättävää, että Jakov Jurovski, tsaarin perheineen teloittaneen bolsevikkijoukon johtaja, oli juutalainen. Juutalainen oli myös Sverdlov, neuvostojohtaja, joka yhdessä Leninin kanssa allekirjoitti teloituskäskyn. 

Venäläinen maailmanluokan matemaatikko Igor Šafarevitš on puhunut rohkeasti juutalaisten roolista Romanovin monarkian kaatamisessa ja kommunistihallinnon muodostamisessa hänen kotimaassaan. Šafarevitš oli johtavia toisinajattelijoita neuvostohallinnon viimeisinä vuosikymmeninä. Merkittävänä ihmisoikeusaktivistina hän oli mukana perustamassa Ihmisoikeuksien puolustamisen komiteaa Neuvostoliitossa. 

Esseessään Russofobia, jonka hän kirjoitti jo 10 vuotta ennen kommunistihallinnon hajoamista, Šafarevitšin mukaan juutalaisilla oli ”hämmästyttävän” suuri edustus bolsevikkien salaisessa poliisissa. Bolsevikkien juutalaisuus tuli hänen mukaansa silmiinpistävästi esiin Nikolai II:n teloituksessa: 

”Tämä rituaalinen teko symboloi vuosisatojen venäläisen historian loppua. Sitä voi verrata vain Englannin Kaarle I:n tai Ranskan Ludvig XVI:n teloituksiin. Tuntuisi järkevältä, että pienen etnisen vähemmistön edustajat pysyisivät mahdollisimman kaukana tällaisesta julmuudesta, sillä tekojen seuraukset tulevat kaikumaan läpi historian. Mutta millaisia nimiä nouseekaan esille? Teloitusta valvoi henkilökohtaisesti Jakov Jurovski, joka myös ampui tsaarin; paikallisen neuvoston johtaja oli Beloborodov (Vaisbart); Jekaterinburgin yleisestä hallinnosta vastuussa oli Filipp Goloshchekin. On mielenkiintoista, että teloituksen näyttämönä olleen kellarihuoneen seinällä roikkui saksankielinen Heinen runo kuningas Baltazarista (Belsassar), joka loukkasi Jumalaa ja surmattiin rangaistukseksi.” 

Kirjassaan vuodelta 1920 brittiläinen kokenut journalisti Robert Wilton tarjosi yhtä tylyn arvion: ”Koko bolsevismin historia Venäjällä on muukalaishyökkäyksen historiaa. Tsaarin murhan suunnitteli juutalainen Sverdlov (joka tuli Venäjälle Saksan palkkaamana agenttina) ja sen toimeenpanivat juutalaiset Goloshchekin, Syromolotov, Safarov, Voikov ja Jurovski. Murha ei ollut Venäjän kansan tekosia, vaan vihamielisten tunkeutujien.” 

Leninin kuolemaa vuonna 1924 seuranneessa valtakamppailussa Stalin voitti vastustajansa, lopulta onnistuen tappamaan lähes kaikki huomattavimmat bolsevistijohtajat – mukaan lukien Trotsky, Zinovjev, Radek ja Kamenev. Ajan kuluessa ja erityisesti vuoden 1928 jälkeen juutalaisten rooli Neuvostoliiton ja kommunistipuoleen johtajien huipulla väheni huomattavasti [muun muassa Solženitsynin mukaan juutalaiset olivat yliedustettuja kommunistijohdossa myös Stalinin puhdistusten jälkeen. Suom. huom.]. 

Kuolemantuomio ilman oikeudenkäyntiä 
Muutaman kuukauden ajan valtaantulonsa jälkeen bolsevikkijohtajat pohtivat ”Nikolai Romanovin” tuomista vallankumoustuomioistuimen eteen. Tuomioistuin toisi julki hänen ”rikoksensa kansaa kohtaan” ennen kuolemantuomion julistamista. Tälle oli historiallisia ennakkotapauksia. Kaksi eurooppalaista monarkkia oli menettänyt henkensä vallankumouksellisen mullistuksen yhteydessä: Englannin Kaarle I mestattiin 1649 ja Ranskan Ludvig XVI päätyi giljotiiniin 1793. Kuninkaat surmattiin perinpohjaisten julkisten oikeudenkäyntien jälkeen; oikeus antoi molemmille mahdollisuuden puolustukseen. Nikolai II:ta ei kuitenkaan syytetty eikä tuomittu. Hänet surmattiin perheineen ja palvelusväkensä kanssa salaisesti keskellä yötä tavalla, joka muistutti enemmän gangsterityyppistä teurastusta kuin virallista teloitusta.

Ludvig XVI:n teloitus.
Ludvig XVI:n teloitus.
Miksi Lenin ja Sverdlov hylkäsivät suunnitelmat entisen tsaarin näytösoikeudenkäynnistä? Wiltonin mukaan Nikolai perheineen murhattiin, koska bolsevikit tiesivät hyvin, ettei bolsevismi nauttinut todellista kansansuosiota. Bolsevikit pelkäsivät hyvin perustein, että Venäjän kansa ei ikinä sallisi tsaarin tappamista, puolusteltiinpa murhaa millä tekosyyllä hyvänsä. 

Omalta osaltaan Trotsky puolusteli verilöylyä käytännöllisenä ja jopa tarpeellisena toimenpiteenä. Hän kirjoitti: ”Päätös (keisarillisen perheen tappamisesta) ei ollut vain käytännön sanelemaa, vaan myös välttämätöntä. Rangaistuksen ankaruus osoitti kaikille, että jatkaisimme taistelua armotta, mistään välittämättä. Tsaarin perheen teloitus oli välttämätöntä vihollisen pelottelemiseksi ja toivottomuuden tunteen iskostamiseksi. Lisäksi teloitus oli välttämätön myös omien joukkojemme ravistamiseksi – osittaaksemme ettei paluuta ollut, että edessä oli joko täydellinen voitto tai täydellinen tappio. Tämän Lenin ymmärsi hyvin.” 

Historiallinen kehys 
Jo vuosia ennen 1917 vallankumousta juutalaiset olivat yliedustettuja kaikissa Venäjän vallankumouksellisissa vasemmistopuolueissa. Juutalaisten viha tsaarin hallintoa kohtaan perustui heille määrätyistä oloista. Sen aikaisista johtavista Euroopan maista keisarillinen Venäjä oli institutionaalisesti konservatiivisin ja juutalaisvastaisin. Juutalaisten ei annettu tavallisesti asua muualla kuin valtakunnan länsipuolen juutalaisalueella. 

Juutalaisten viha keisarillista hallintoa kohtaan oli siis jokseenkin ymmärrettävää. Juutalaisten merkittävää roolia huomattavasti keisariaikaa julmemmassa neuvostohallinnossa on kuitenkin paljon vaikeampi oikeuttaa. Hiljattain julkaistussa 1900-luvun Venäjän juutalaisia käsittelevässä kirjassaan venäläissyntyinen juutalaiskirjailija Sonja Margolina menee jopa niin pitkälle, että kutsuu juutalaisten roolia bolsevismihallinnon tukemisessa ”juutalaisten historialliseksi synniksi”. 
Hän osoittaa esimerkiksi juutalaisten tärkeän roolin gulag-leirien komentajina sekä juutalaiskommunistien roolin Venäjän kirkkojen järjestelmällisessä tuhoamisessa. Lisäksi koko maailman juutalaiset osoittivat tukeaan neuvostovallalle eivätkä päästäneet opposition kritiikkiä kuuluville. Tämän ansioluettelon valossa Margolina tarjoaa synkän ennustuksen: ”Juutalaisbolsevikkien innokas osallistuminen Venäjän tuhoamiseen on synti, joka tullaan kostamaan. Neuvostovalta tulee olemaan tasaveroinen juutalaisten vallan kanssa ja raivoisa viha bolsevikkeja vastaan tulee muuttumaan vihaksi juutalaisia kohtaan.”



Kuulustelu bolsevikkitapaan. 

Synkän enteelliset sanat
Nikolai ja hänen perheensä olivat tunnetuimmat julman hallinnon lukemattomista uhreista. Hallinto puhui avoimesti säälimättömistä tavoitteistaan. Muutama viikko Jekaterinburgin joukkomurhan jälkeen nuoren puna-armeijan sanomalehti julisti: ”Armotta, ketään säästämättä, tapamme vihollisiamme sadoittain ja tuhansittain, he saavat hukkua omaan vereensä. Leninin ja Uritskin veren tähden vuodatamme porvariston veren tulvan – enemmän verta, niin paljon kuin mahdollista.” 

Grigori Zinevjev puhuessaan kommunistien kokouksessa syyskuussa 1918 julisti kuolemantuomion kymmenelle miljoonalle ihmiselle: ”Meidän pitää kantaa mukanamme 90 miljoonaa Neuvosto-Venäjän 100 miljoonasta asukkaasta. Mitä tulee ylimääräisiin, heille meillä ei ole mitään sanottavaa. Heidät pitää tuhota.” 

”20 miljoonaa” 
Kuten lopulta kävi ilmi, neuvostot verottivat ihmisten elämää ja aiheuttivat paljon suurempaa kärsimystä kuin edes Zinovjevin murhanhimoinen lausahdus antoi odottaa. Harvoin, jos koskaan, on hallinto tappanut niin paljon omaa väestöään. Historioitsija Dmitri Volkogonov, Venäjän parlamentaarisen erityiskomission johtaja, pystyi päättelemään KGB:n asiakirjojen perusteella, että ”vuosien 1929 ja 1952 välillä 21,5 miljoonaa (neuvosto-) kansalaista sorrettiin. Kolmasosa ammuttiin ja loput tuomittiin vankeuteen, jossa useita kuoli.” 
Olga Shatunovskaja, neuvostojen puoluevalvontakomission jäsen ja 1960-luvulla kommunistipuolueen pääsihteeri Hruštšovin nimittämä erityiskomission johtaja, on vastaavasti päätellyt: ”Tammikuun alusta 1935 kesäkuun loppuun 1941 pidätettiin 19 840 000 kansan vihollista. Näistä seitsemän miljoonaa ammuttiin vankilassa ja suurin osa muista kuoli leireillä.” Nämä luvut löytyivät myös Politbyroon jäsenen Anastas Mikojanin muistiinpanoista. 

Ansioitunut Neuvostoliiton historian erityisasiantuntija Robert Conquest teki yhteenvedon hallinnon oman kansansa sortamisen synkistä asiakirjoista: ”On vaikea olla huomaamatta, että vuoden 1934 jälkeen kuolleiden määrä on reilusti yli 10 miljoonaa. Tähän pitää lisätä myös 1930–33 nälänhädän uhrit, gulageille karkotetut ja muut talonpoikien vastaiset kampanjat – niiden uhrien lukumäärä kohoaa myös yli 10 miljoonaan. Uhrien kokonaismäärä on siten noin 20 miljoonaa.” Muutamat oppineet ovat antaneet jopa merkittävästi suurempia arvioita uhrien lukumääristä. 

Tsaarin aika jälkikäteen tarkasteltuna 
Neuvostovallan dramaattisen romahduksen myötä useat venäläiset katsovat nyt uudella ja arvostavammalla tavalla maansa kommunismia edeltävää historiaa, myös viimeisen Romanov-keisarin kautta. Vaikka venäläiset ovat monen länsimaalaisen ohella perinteisesti nähneet tsaarin ajan vain mielivaltaisen despotismin, julman sorron ja joukkoköyhyyden aikana, on todellisuus kuitenkin aivan muuta. On totta, että tsaarin valta oli ehdotonta ja vain hyvin pienellä vähemmistöllä oli merkittävää poliittista valtaa suurimman osan valtakunnan kansalaisista ollessa maanviljelijöitä ja talonpoikia. On kuitenkin huomattava, että Nikolai II:n vallan aikana venäläisillä oli sananvapaus, uskonnonvapaus, kokoontumis- ja järjestäytymisvapaus sekä yksityisomistuksen suoja ja vapaat ammattiliitot. Leninin tapaisia hallituksen vannoutuneita vihollisia kohdeltiin huomattavan lempeästi. 

Ensimmäistä maailmansotaa edeltävien vuosikymmenien aikana Venäjän talous kukoisti. Itse asiassa vuosien 1890 ja 1913 välillä se oli maailman nopeimmin kehittyvä talousalue. Vuosittain uusia rautatielinjoja avattiin kaksi kertaa enemmän kuin Neuvostoaikoina. Vuosien 1900 ja 1913 välillä raudan tuotanto nousi 58 % ja hiilen tuotanto yli kaksinkertaistui. Venäjän vientivilja ruokki koko Euroopan. Tsaarin Venäjän viimeiset vuosikymmenet todistivat kulttuurielämän loistavaa kukoistusta. Kaikki muuttui I maailmansodan myötä. Se oli katastrofi Venäjän lisäksi koko lännelle. 

Monarkiamyönteinen ilmapiiri
Huolimatta (tai kenties johtuen) neuvostoajan hellittämättömästä virallisesta kampanjoinnista kaiken Romanovin ja keisarillisen Venäjän myönteisten muistojen tukahduttamiseksi on viime vuosina Venäjän yli pyyhkinyt kokonainen Nikolai II:n ylistyksen aalto.

Ihmiset ovat innokkaasti maksaneet katukauppiaille usean tuntipalkan verran Nikolai II:n kuvista Moskovassa, Pietarissa ja muissa Venäjän kaupungeissa. Hänen kuvansa roikkuu lukemattomien venäläisten kodeissa ja asunnoissa. 1990-luvun lopulla Romanoveista tehty 30-sivuisen vihkosen koko 200 000 kappaleen painos myytiin loppuun pikavauhtia. 

Eräs katukauppias sanoi: ” Myin henkilökohtaisesti 4 000 kopiota hyvin lyhyessä ajassa. Se oli kuin ydinräjähdys! Kansa haluaa todella tietää tsaaristaan ja hänen perheestä.” Useissa kaupungeissa on noussut ruohonjuuritason tsaari- ja monarkiamyönteisiä järjestöjä. 
Vuonna 1990 teetetty mielipidekysely osoitti, että kolme neljästä neuvostokansalaisesta piti tsaarin ja hänen perheensä tappamista halveksittavana rikoksena. Useat Venäjän ortodoksit pitävät Nikolaita marttyyrinä. Riippumaton ”Venäjän ortodoksinen kirkko ulkomailla” kanonisoi tsaariperheen vuonna 1981 ja Moskovasta käsin toimivaa Venäjän ortodoksikirkkoa on painostettu kovasti julkisuudessa tekemään sama, huolimatta sen pitkään jatkuneesta haluttomuudesta koskea viralliseen tabuun. Jekaterinburgin ortodoksikirkon arkkipiispa ilmoitti 1990 suunnitelmista rakentaa suuri kirkko surman tapahtumapaikalle. ”Kansa rakasti keisari Nikolaita. Hänen muistonsa elää kansassa, ei pyhimyksenä, mutta epäoikeudenmukaisesti ilman oikeuden tuomiota teloitettuna, uskonsa ja ortodoksian puolesta kärsijänä.” 

Joukkomurhan 75. vuosipäivänä (heinäkuussa 1993) venäläiset muistelivat viimeisen keisarinsa elämää, kuolemaa ja perintöä. Jekaterinburgissa paikassa, jossa kukilla koristeltu suuri valkoinen risti seisoo surmapaikalla, surijat itkivät ja uhreille lausuttiin rukouksia ja laulettiin virsiä. 

Yleistä mielipidettä ja uusia yhteiskunnallispoliittisia oloja heijastellen otettiin vuonna 1991 virallisesti käyttöön tsaarin Venäjän valko-sini-punainen vaakaraitainen trikolori, joka korvasi punaisen Neuvostolipun. Vuonna 1993 otettiin jälleen käyttöön valtakunnan virallisena symbolina keisarillinen kaksipäinen kotka Neuvostovallan vasaran ja sirpin tilalle. Kaupunkien nimiä on palautettu takaisin tsaarinaikaisiksi kommunistihenkilöiden kunniaksi muutetuista nimistään – Leningrad, Kuibyshev, Frunze, Kalinin ja Gorky. Jekaterinburg vaihtoi jo syyskuussa 1991 nimensä aiemmasta Sverdlovskista, joka oli otettu käyttöön 1924 neuvostojuutalaisen johtajan kunniaksi, takaisin tsaarinaikaiseen nimeen, joka kunnioittaa keisarinna Katariina I:stä. 

Symbolinen merkitys 
Miljoonien kuoltua neuvostoterrorin aikana Romanovin perheen murha ei vaikuta kenties kovin merkittävältä jälkikäteen tarkasteltuna. Kuitenkin tapahtumalla on suuri symbolinen merkitys, kuten Harvardin yliopiston historioitsija Richard Pipes sanoo osuvasti: ”Tavassa, jolla joukkosurma valmisteltiin ja toteutettiin, on jotain poikkeuksellisen vastenmielistä. Ensin rikos kiistettiin ja myöhemmin se pyrittiin oikeuttamaan. Murha eroaa merkittävällä tavalla aiemmista kuninkaanmurhista ja se oli alkusoittoa 1900-luvun joukkoteurastukselle.” 

Eräs toinen historioitsija Ivor Benson luonnehtii Romanovin perheen tappamista vertauskuvaksi Venäjän traagisesta kohtalosta ja länsimaiden tulevaisuudesta tuon ennen kokemattoman kärsimyksen ja konfliktien vuosisadan aikana. 
Tsaarin ja hänen perheensä murha oli erityisen valitettava, sillä huolimatta hänen puutteistaan monarkkina, Nikolai II oli kaikkien mielestä henkilönä kunnollinen, antelias, humaani ja kunnioitettava mies. 

Joukkomurhan paikka historiassa 
I maailmansodan kaaos ja joukkoteurastus sekä Euroopan yli 1917–18 pyyhkinyt vallankumousten mullistus toivat lopun Romanovien pitkälle dynastialle Venäjällä ja kokonaisen maanosan yhteiskuntajärjestykselle. Mullistukset pyyhkäisivät myös Hohenzollernin hallitsijasuvun vakaan perustuslaillisen monarkian Saksassa ja Habsburgien hallitsijasuvun ikivanhan monikansallisen Keski-Euroopan valtakunnan Itävalta-Unkarissa. Euroopan johtavat valtiot jakoivat saman kristityn ja länsimaisen kulttuurin perustan, mutta suuri osa mantereen hallitsevista monarkeista olivat myös sukua keskenään. Englannin kuningas Yrjö V oli äitinsä puolelta tsaari Nikolain serkku ja isänsä puolelta keisarinna Alexandran serkku. Saksan keisari Vilhelm II oli saksalaissyntyisen Alexandran serkku ja Nikolain etäinen pikkuserkku. 

Länsi-Euroopan monarkioita enemmän tsaari symbolisoi Venäjällä henkilökohtaisesti palvelemaansa maata ja kansakuntaa. Siten kolme vuosisataa hallinneen dynastian viimeisen keisarin murha ennusti symbolisesti kommunistien joukkoteurastukset tulevina vuosikymmeninä ja erityisesti heidän yrityksensä tappaa itse Venäjän sielu ja henki.
Mark Weberin alkuperäinen artikkeli viitteineen englanniksi täällä.
Lue myös: 


___

More:

World Trade Center’s Infamous 91st-Floor Israeli ‘Art Student’ Project - (GELATIN & E-TEAM)
https://graviolateam.blogspot.com/2019/09/gelatin-and-e-team-israeli-art-students.html

Jews kill 66+ Million Russian christians – the real holocaust
https://graviolateam.blogspot.com/p/blog-page_52.html

Jews Murdered Czar Nicholas, Stole Russian Assets and Conducted the Bolshevik Revolutionhttps://graviolateam.blogspot.com/2019/03/jews-murdered-czar-nicholas-stole.html

UN Report Reveals How Israel is Coordinating with ISIS Militants Inside Syria https://graviolateam.blogspot.com/p/un-report-reveals-how-israel-is_12.html

 Israeli commandos rescuing wounded men from Syrian warzone - risking their lives for Islamic militants
https://graviolateam.blogspot.com/p/saving-their-sworn-enemy-heartstopping.html

America’s CIA & Israel’s Mossad Created Al-Qaeda and the ISIS Terror Group
https://graviolateam.blogspot.com/2019/06/americas-cia-israels-mossad-created-al.html


  1. https://graviolateam.blogspot.com/p/the-talmud-unmasked.html
  2. https://graviolateam.blogspot.com/p/freemasons-worship-lucifer.html
  3. https://graviolateam.blogspot.com/p/jews-not-italians-dominated-american.html
  4. https://graviolateam.blogspot.com/p/daesh-trafficking-selling-human-organs.html
  5. https://graviolateam.blogspot.com/2019/09/jewish-slave-ship-owners.html
  6. https://graviolateam.blogspot.com/2018/10/monsanto-family-were-jewish-slave.html
  7. https://graviolateam.blogspot.com/p/jewish-cannibalism.html
  8. https://graviolateam.blogspot.com/2019/03/the-noahide-laws-and-genocide-treaty.html
  9. https://graviolateam.blogspot.com/p/the-six-million-jewish-holocaust-myth.html
  10. http://graviolateam.blogspot.com/2019/02/the-hidden-history-of-incredibly-evil.html
  11. http://graviolateam.blogspot.com/2017/03/the-dark-nazi-roots-of-brussels-eu.html
  12. http://graviolateam.blogspot.com/p/02242012-will-angela-merkel-daughter-of.html
  13. http://graviolateam.blogspot.com/p/angela-merkel-lost-daughter-of-hitler.html
  14. http://graviolateam.blogspot.com/p/the-complete-history-of-house-of.html
  15. http://graviolateam.blogspot.com/p/the-girls-from-brazil-one-of-my-recent_13.html
  16. https://graviolateam.blogspot.com/p/adolf-hitler-nazi-jew.html
  17. https://graviolateam.blogspot.com/p/blog-page_52.html
  18. https://graviolateam.blogspot.com/p/he-khazarian-conspiracy-that-rules-world.html
  19. https://graviolateam.blogspot.com/p/saving-their-sworn-enemy-heartstopping.html
  20. https://graviolateam.blogspot.com/p/the-adolf-eichmann-trial-adolf-eichmann.html
  21. https://graviolateam.blogspot.com/p/the-european-unions-coudenhove-kalergi.html
  22. https://graviolateam.blogspot.com/p/the-girls-from-brazil-one-of-my-recent_13.html
  23. https://graviolateam.blogspot.com/p/un-report-reveals-how-israel-is_12.html
  24. https://graviolateam.blogspot.com/p/brother-nathanaels-short-list-of-jews.html
  25. https://graviolateam.blogspot.com/p/vuoden-2011-lista-vapaamuurareista.html
  26. https://graviolateam.blogspot.com/p/kreivi-kalergin-suunnitelma.html
  27. https://graviolateam.blogspot.com/p/tarkastelussa-siionin-viisaiden.html
  28. https://graviolateam.blogspot.com/2019/07/pope-francis-guilty-of-child.html
  29. Vapaamuurariloosit, yhteyshenkilöt, kokouskalenterit ja -paikat - Part 1of3https://graviolateam.blogspot.com/p/logen-ar-den-aldsta-odd-fellow-logen-i.html

____

Modern Jews Admit They Are NOT Semitic People

The Hidden History of the Incredibly Evil Khazarian Mafia
The Samson Option: Israel's Nuclear Arsenal and American Foreign Policy

Not The Descendants of the 12 Tribes of Israel

The Bible Says Ashkenazi Jews (90+% of Modern Jewry) Are NOT Semitic People
https://graviolateam.blogspot.com/2019/07/modern-jews-admit-they-are-not-semitic.html
___

The Hidden History of the Incredibly Evil Khazarian Mafia 

Khazarian Mafia (KM), the World’s largest Organized Crime Syndicate 
100-800 AD – an incredibly Evil Society Emerges in Khazaria 
By Preston James, Ph.D | March 8, 2015 

Note: The history of the Khazarians, specifically the Khazarian Mafia (KM), the World’s largest Organized Crime Syndicate that the Khazarian oligarchy morphed into by their deployment of Babylonian Money-Magick, has been nearly completely excised from the history books.

The present day KM knows that it cannot operate or exist without abject secrecy, and therefore has spent a lot of money having its history excised from the history books in order to prevent citizens of the World from learning about its “Evil beyond imagination”, that empowers this World’s largest Organized Crime Cabal.

The authors of this article have done their best to resurrect this lost, secret history of the Khazarians and their large International Organized Crime Syndicate, best referred to as the Khazarian Mafia (KM) and make this history available to the World via the Internet, which is the new Gutenberg Press.
It has been exceedingly difficult to reconstruct this hidden secret history of the KM, so please excuse any minor inaccuracies or errors which are unintentional and are due to the difficulty in digging out the true history of Khazaria and its mafia. We have done the best we can to reconstruct it. 

It was Mike Harris that connected the dots and made the actual discovery of the presence of the Khazarian Mafia’s secret history and blood oath to take revenge on Russia for helping Americans win the Revolutionary War and the Civil War, and their blood oath of revenge against America and Americans for winning these wars and sustaining the Union. 

At the Syrian Conference on Combating Terrorism and Religious Extremism December 1, 2014 — in his Keynote address, Veterans Today Senior Editor and Director Gordon Duff disclosed publicly for the first time ever that World Terrorism is actually due to a large International Organized Crime Syndicate associated with Israel. This disclosure sent shock-waves at the Conference and almost instantly around the world, as almost every world leader received reports of Gordon Duff’s historical disclosure that same day, some within minutes. 

And the shock-waves from his historic speech in Damascus continue to reverberate around the world even to this very day. And now Gordon Duff has asked President Putin to release Russian Intel which will expose about 300 traitors in Congress for their serious serial felonies and statutory espionage on behalf of the Khazarian Mafia (KM) against America and many Middle East nations. 

We now know that the Khazarian Mafia (KM) is waging a secret war against America and Americans by the use of False-flag Gladio-style terrorism, and via the illegal and Unconstitutional Federal Reserve System, the IRS, the FBI, FEMA, Homeland Security and the TSA. We know for certain that the KM was responsible for deploying an inside-job, Gladio-style False-flag attack on America on 9-11-01, as well as the Murrah Building Bombing on April 19, 1995. 
https://graviolateam.blogspot.com/2019/02/the-hidden-history-of-incredibly-evil.html

___

UN Report Reveals How Israel is Coordinating with ISIS Militants Inside Syria

FEBRUARY 19, 2015 

The Syrian conflict continues to develop into a proxy war, pitting various foreign ‘national interests’ against one another, including US vs. Syria, US vs Iran, Saudi Arabia vs Syria, Qatar vs. Syria, Turkey vs. Kurdistan and Iran vs. Israel – to name only a few.
Upon closer examination, the real truth begins to emerge: that the support network behind Washington’s ‘Moderate Rebels’ and terrorist groups fighting to depose the Assad government in Syria – is an inter-agency network , comprised of many contributing covert intelligence agencies, including the CIA, MI5/6, Mossad, France, NATO, Jordan and Saudi Arabia. 
21WIRE reported back in December 2014 and again in January 2015, how the State of Israel has consistently provided both material, medical relief and IDF airstrike support to various terrorist and ‘rebel’ insurgents fighting in Syria.


Last month Israel launched its sixth airstrike inside Syria in the last 18 months, which is described as a ‘targeted killing’ against Hezbollah, whom Tel Aviv maintains is backed by their sworn enemy Iran – which leader Benjamin Netanyahu claims, affords Israel the right to kill them at any time, or any place.

Back in 2013, the Assad government in Damascus invited Lebanese Hezbollah militia into Syria to help eliminate terrorists in Syria, and now the uncomfortable reality is finally surfacing – that Israel has been picking off Syrian military and Hezbollah targets who are trying to fight-off ISIS, al Qaeda and al Nusra terrorists – which means that Israel is actually helping ISIS.
“The UN report identified what the Syrians label a crossing point of forces between Israel and ISIS, a point of concern brought before the UN Security Council.”
The UN report identified what the Syrians label a crossing point of forces between Israel and ISIS, a point of concern brought before the UN Security Council. – See more at: http://yournewswire.com/un-proven-ties-between-isis-and-israel/#sthash.dvkMqM01.f 

According to the United Nations Documents on UNDOF (official UN source) Israeli interactions with the Syrian rebels have been documented. If the international community were to pull-up Israel on this fact, they would do what Washington, Saudi Arabia and others have done – which is claim they are only dealing with the fictional “moderate rebels” – most of whom have been shown time and time again – to be defecting over to ISIS.

This story has been completely blacked out in the US and UK English-speaking corporate media, even though the Israeli press has actually reported this numerous times (see multiple links below).

In addition, today Israeli Newspaper Haaretz also reported how the ISIS hysteria has helped war hawk Netanyahu’s prospects for remaining in power, stating, “The Israeli prime minister is about to win another term thanks to the rise of Islamic terror — and the paralysis of the center-left.”

Israel may very well believe that it is acting in the interest of its national security by adopting the axiom, “the enemy of my enemy is my friend”. However, judging by these and other findings, it’s fairly clear that Israel has blood on its hands in the Syrian conflict, but is trying very hard to conceal their involvement in order to avoid any public outrage over their direct role in the violence in Syria, and by extension, in Iraq as well.

Either way, it’s an ugly edition to an already horrific picture in the Middle East.
The details of these latest findings have been assembled in this report...

Addictinginfo.org reports:

A new report from the UN reveals that the Israeli Defence Forces (IDF) maintained regular contact with members of ISIS since May 2013. The UN identified contact with IDF forces and ISIS soldiers.

“In a new report from the UN, it is revealed that the Israeli Defense Forces (IDF) were maintaining regular contact with members of the so-called Islamic State since May of 2013. Initial reports from the IDF stated that this was only for medical care for civilians, but that story fell apart when the UN observers identified direct contact between IDF forces and ISIS soldiers, including giving medical care to ISIS fighters.
Observations even included the transfer of two crates from the IDF to ISIS forces, the contents of which have not been confirmed at this time. Further the UN report identified what the Syrians label a crossing point of forces between Israel and ISIS, a point of concern brought before the UN Security Council. This report from the UN strengthens the claims by the Syrian regime that Israel is heavily involved in operations within the nation.” 


_


Aramaic language

WRITTEN BY: The Editors of Encyclopaedia Britannica | See Article History

Aramaic language, Semitic language of the Northern Central, or Northwestern, group that was originally spoken by the ancient Middle Eastern people known as Aramaeans. It was most closely related to Hebrew, Syriac, and Phoenician and was written in a script derived from the Phoenician alphabet.

Aramaic is thought to have first appeared among the Aramaeans about the late 11th century BCE. By the 8th century BCE it had become accepted by the Assyrians as a second language. The mass deportations of people by the Assyrians and the use of Aramaic as a lingua franca by Babylonian merchants served to spread the language, so that in the 7th and 6th centuries BCE it gradually supplanted Akkadian as the lingua franca of the Middle East. It subsequently became the official language of the Achaemenian Persian dynasty (559–330 BCE), though after the conquests of Alexander the Great, Greek displaced it as the official language throughout the former Persian empire.

Aramaic dialects survived into Roman times, however, particularly in Palestine and Syria. Aramaic had replaced Hebrew as the language of the Jews as early as the 6th century BCE. Certain portions of the Bible—i.e., the books of Daniel and Ezra—are written in Aramaic, as are the Babylonian and Jerusalem Talmuds. Among the Jews, Aramaic was used by the common people, while Hebrew remained the language of religion and government and of the upper class. Jesus and the Apostles are believed to have spoken Aramaic, and Aramaic-language translations (Targums) of the Old Testament circulated. Aramaic continued in wide use until about 650 CE, when it was supplanted by Arabic.

In the early centuries CE, Aramaic divided into East and West varieties. West Aramaic dialects include Nabataean (formerly spoken in parts of Arabia), Palmyrene (spoken in Palmyra, which was northeast of Damascus), Palestinian-Christian, and Judeo-Aramaic. West Aramaic is still spoken in a small number of villages in Syria.

East Aramaic includes Syriac, Mandaean, Eastern Neo-Assyrian, and the Aramaic of the Babylonian Talmud. One of the most important of these is Syriac, which was the language of an extensive literature between the 3rd and the 7th century. Mandaean was the dialect of a gnostic sect centred in lower Mesopotamia. East Aramaic is still spoken by a few small groups of Jacobite and Nestorian Christians in the Middle East. See also Syriac language.

https://www.britannica.com/topic/Aramaic-language
_


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

You are welcome to show your opinion here!