Pekka Ervasti: Yhdysvallat, rakkaani!
Ulkoministeri Timo Soini (ps.) suutelee tuoreessa puheessaan Yhdysvallat miltei kuoliaaksi. Suomettuminen 2.0 on täällä.
Ensin tulivat amerikkalaissotilaat Stryker-panssariajoneuvoissaan.
Tällä viikolla kaartelevat Suomen sinivalkoisella taivaalla Oregonin kansalliskaartin F15-hävittäjät. Pian amerikkalaissotilaat harjoittelevat maihinnousua Hankoniemelle. Näin paljon ulkomaalaisia sotilassaappaita ei ole tainnut marssia Suomen suostumuksella kotoisella maaperällämme sitten kesän 1941.
Mitä tästä täydellisestä kuvasta vielä voisi puuttua?
Tietysti ulkoministeri Timo Soinin (ps.) kaunis puhe, jonka hän piti maanantaina Pohjois-Kymen Paasikivi-seuran 30-vuotisjuhlassa. Tilaisuus saattoi olla pieni ja provinsiaalinen, mutta puhe oli suuri ja megalomaaninen. Suomi tunkee nyt väellä ja voimalla Yhdysvaltojen kylkeen – etenkin turvallisuuspolitiikassa.
Tämä on ymmärrettävää, sillä Nato on Suomelle miltei mission impossible poliittisesti. Sotilasliittoon ei voi mennä ilman kansanäänestystä ja koska suuri enemmistö suomalaisista vastustaa jäsenyyttä, ovi pysyy säpissä.
Niinpä Suomen ulkopoliittinen johto on päättänyt koukata Yhdysvaltojen kautta. Siihen ei tarvita kansanäänestystä – eikä aina ole muistettu jokaisesta yhteisharjoituksesta kertoa eduskunnallekaan. Ei tarvitse olla kummoinen agentti, kun voi päätellä, että turvallisuusyhteistyö Yhdysvaltojen kanssa on paljon syvempää kuin julkisuudessa on kerrottu. Mutta ajatkin ovat ankarat, Venäjä uhkaava ja tilanne Itämerelläkin jännittynyt. Nyt ei saa jäädä tuleen makaamaan. Suon yli niin, että heilahtaa!
Yhdysvallat on monessa mielessä kätevämpi kumppani kuin Nato. Se on joka tapauksessa sotilasliiton johtovaltio, kellopelin suurin hammasratas, joka pyörittää koko koneistoa. Tosipaikan tullen Yhdysvallat on myös liittokunnan nopein ja vahvin ensilinjan taistelija – paljon nopeampi kuin Naton 28-jäseninen sotamiesneuvosto.
Sekin on selvää, että jos iso rähinä alkaa, EU-maa Suomi solahtaa tietysti Yhdysvaltojen ja Naton leiriin – kuuluipa Suomi muodollisesti Natoon tai ei. Nyt nähdään viisaana harjoitella yhdessä ja sovittaa kalustoa samoille taajuuksille. Kaiken varalta ja itänaapurin kyräilystä huolimatta.
Mutta hiljentykäämme hetkeksi kuuntelemaan ulkoministeri Soinin arvioita Yhdysvalloista. Pienenä ajatusleikkinä kehotan korvaamaan seuraavista lainauksista sanan Yhdysvallat sanalla Neuvostoliitto. Kuulostaako tutulta?
"Suomen ulkopolitiikan kulmakiviä: Suhteemme Yhdysvaltoihin."
"Hyvät ja tiiviit suhteet Yhdysvaltoihin ovat olleet - ja ovat vastakin – Suomelle erittäin tärkeät."
"Yhdysvallat on luonteva ja tärkeä kumppani."
"Miten sitten voimme kansallisten intressiemme saavuttamiseksi edistää suhteita Yhdysvaltoihin?"
"Ilman Yhdysvaltojen osallistumista ja johtajuutta merkittäviä kansainvälisiä ongelmia ei voida ratkaista."
Ameriikan raittia mennään nyt niin, että nuppi tutisee. Joskus kontattiin aivan päinvastaiseen suuntaan, kuten Soinikin puheessaan muistuttaa: "Kylmän sodan aikaisten idänsuhteidemme hoidon kielteisiä vaikutuksia ja ilmiöitä on käsitelty laajasti [...] Kylmän sodan aikainen tasapainoilu-liturgia alkoi elää myös omaa elämäänsä".
Soinin puheen perusteella ulkoministeriötä ei vieläkään voi julistaa täysin liturgiavapaaksi vyökykkeeksi. Vanha kunnon puppusanageneraattori siellä tuntuu edelleenkin suoltavan puheita ministereille – mitä nyt etumerkkiä on vaihdettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
You are welcome to show your opinion here!