Kaarlelan "kissanmargariinitehdas"
Rasva on ollut yleinen puheen aihe viimeaikoina voin loputtua karppauksen seurauksena kauppojen hyllyiltä. Viisikymmentä vuotta sitten rasva puhutti myös, aiheuttaen jopa maanlaajuisen skandaalin. Asia liittyi Kaarlelassa sijainneen Ähtävän Muovi Oy:n toimintaan. Tehdasrakennus palvelee olemassaolollaan vielä tänäkin päivänä pohjoisesta maakunnasta saapuvia autoilijoita Kokkolalaisena maamerkkinä.
Ähtävän Muovi Oy aloitti teuraskeittämötoiminnan Kaarlelassa vuonna 1952.
Rakennuksessa valmistettiin rasvaa muovin raaka-aineeksi eläinraatoja keittämällä. Tuotanto oli tehokasta, sillä puolimädäntyneitä raatoja ja teurasjätteitä kuljetettiin keittämölle rekka-autolla ”yötä päivää”. Myös lähiseudun asukkaat toivat keittämölle kuolleita eläimiä, joista sai vastineeksi vähän taskurahaa.
Rakennuksessa valmistettiin rasvaa muovin raaka-aineeksi eläinraatoja keittämällä. Tuotanto oli tehokasta, sillä puolimädäntyneitä raatoja ja teurasjätteitä kuljetettiin keittämölle rekka-autolla ”yötä päivää”. Myös lähiseudun asukkaat toivat keittämölle kuolleita eläimiä, joista sai vastineeksi vähän taskurahaa.
Uusi kuvalehti julkaisi jutun vuonna 1961 väittäen, että Kaarlelasta kuljetetaan eläinten raadoista keitettyä rasvaa myös Herttoniemen margariinitehtaalle Etelä-Suomeen. Huhua vahvisti eläinrasvaa kuljettaneen kuorma-auton kuuluminen Paasivaaralle, joka omisti mainitun margariinitehtaan.
Herttoniemen margariinitehdas
Unilever syntyi vuonna 1930 hollantilaisen margariiniyrityksen Margarine Unien ja englantilaisen saippuayrityksen Lever Brothersin yhdistyessä. 1900-luvun alussa molemmat yritykset kasvoivat kovaa tahtia, mikä johti kilpailuun raaka-aineiden saannista. Margariinin ja saippuan raaka-aineena käytettyjen öljyn ja rasvojen heikko saatavuus sekä ensimmäisen maailmansodan mukanaan tuomat haasteet kaupankäynnille johtivat yritysten päätökseen yhdistyä Unileveriksi. https://fi.wikipedia.org/wiki/Unilever
Lehdessä oli haastateltu teuraskeittämöllä työskennelleitä henkilöitä. He kertoivat avoimesti kauhutarinoita eläinjätelasteista, joissa kuhisi matoja kuin muurahaispesässä. Eläinjätteiden joukossa oli monenlaista rotua ja sorttia kuten koiria, jäniksiä ja kissoja.
Työntekijät olivat omien sanojensa mukaan koko ajan selvillä siitä, että mainituista eläinjätteistä keitettyä rasvaa kuljetettiin Etelä-Suomen margariinitehtaalle. Paasivaaraan yhtiöjohto oli lujasti käskenyt työläisiä olemaan vaiti asiasta, mutta juttu tuli lopulta julki Uuden kuvalehden sivuilla.
Työntekijät olivat omien sanojensa mukaan koko ajan selvillä siitä, että mainituista eläinjätteistä keitettyä rasvaa kuljetettiin Etelä-Suomen margariinitehtaalle. Paasivaaraan yhtiöjohto oli lujasti käskenyt työläisiä olemaan vaiti asiasta, mutta juttu tuli lopulta julki Uuden kuvalehden sivuilla.
Eläinjätteiden keittäminen loppui tähän epäilyttävään julkisuuteen Kaarlelassa, kuten myös Suvikulta nimisen margariinin valmistus Etelä-Suomessa. Samoin loppui Uuden Kuvalehden historia, sillä lehti joutui julkaisemansa jutun johdosta ilmoitusboikottiin. Paasivaaran margariinitehdas ei koskaan myöntänyt julkisesti käyttäneensä teurasjätekeittämön rasvaa margariinin valmistuksessa. Suvikullan mainoksessa kerrottiin seuraavasti: ”Jokainen on oikeutettu vaatimaan margariinilta raikkautta, puhtautta ja tuoreutta. Suvikulta on valmistettu puhtaista ja luonnonraikkaista kasvisrasvoista kuten kookosrasvasta, maapähkinä-, soija- ja rypsiöljystä. Aikaansa seuraava perheenäiti käyttää Suvikulta margariinia!”
Margariinin valmistuksen ympärillä pyörinyttä kohua sulavat mainospuheet eivät lopettaneet. Erään huhun mukaan Suvikulta margariinista olisi löytynyt esimerkiksi hevosenkengän naula. Värikkäiden muistojen rinnalle ovat jääneet elämään myös sanonnat kuten: ”Ennen pantiin mirrit multaan, nyt ne lyödään Suvikultaan” ja ”Ennen Paasivaaran rinteillä juoksenteli kissa – Nyt se tulee kotiin Kulta-paketissa”.
Jutun kirjoitti Sanna-Maija Kauppi
Lähteet: Eero Huiman arkisto, Keskipohjanmaan lehtijuttu 8.9.1961 ja http://fi.wikipedia.org/wiki/Margariiniskandaali
Tehtaan piipusta noussutta hajua aikalaiset kuvaavat sietämättömäksi ja se leijaili kilometrien päähän rakennuksesta. Kuvan omistaa Sanna-Maija Kauppi.
(julkaistu 15.2.2012)
http://www.kokkola.fi/ett/ETT/ett_mediassa/juttupalsta_kokkolalehdessa/fi_FI/Kissamargariini/
http://www.kokkola.fi/ett/ETT/ett_mediassa/juttupalsta_kokkolalehdessa/fi_FI/Kissamargariini/
Yleisöpalaute kissanmargariinitehtaasta:
Paasivaaran margariinitehdas ei koskaan saanut tuomiota Ähtävän muovin teurasjätteen käyttämisestä margariinissaan vaan tuomion sai Raisio, jonka tuotteita Suvikultamargariini oli. Paasivaaran tehdas sai sakot ”vain” siitä, että puhdistusharjan hajoamisen seurauksena puutikkuja oli joutunut margariinin sekaan. Lauri Puurunen oli kohun aikana töissä Paasivaaran tehdasta vastapäätä sijainneessa öljynpuristamossa. Työpaikkaruokalassa käytettiin aina Paasivaaran tuotteita hyvällä ruokahalulla. Mikäli huhut teurasjätteen osuudesta Paasivaaran toimintaan olisivat olleet totta, olisi margariini jätetty koskemattomaksi. Paasivaaran tuotanto jatkui vielä pitkälle 1980-luvulle.
______________
Margariiniskandaali
Margariiniskandaali oli Suomessa 1960-luvun alussa sattunut ruokaskandaali. Suomessa havaittiin toimivan rasvasulattamoja, joissa eläinten raadoista tiristettiin rasvaa margariinin valmistukseen. Raision tehtaat ja Paasivaara-yhtymä tuomittiin syyllisiksi väärinkäytöksiin. Margariinin menekki notkahti skandaalin seurauksena moneksi vuodeksi. Väärinkäytökset paljastanut Uusi Kuvalehti joutui jutun seurauksena laajaan ilmoitusboikottiin, ja lehden ilmestyminen päättyi 1963.
Sisällysluettelo
[piilota]Taustaa
Maatalous- ja kotieläintuotannon tehostamisen myötä Suomessa oli 1960-luvun alkuun mennessä syntynyt ongelma voin ylituotannosta. Samoilla apajilla kilpaili joukko margariinin valmistajia, suurimpina Unilever-konsernin omistama helsinkiläinen S. W. Paasivaaran margariinitehdas ja Raision tehtaat.
Paasivaara-yhtymän hallussa oli 1960-luvun alussa noin puolet Suomen margariinimarkkinoista, Raisiolla noin 30 prosenttia ja loput pienemmillä valmistajilla. Samaan aikaan käytiin neuvotteluja Suomen liitännäisjäsenyydestä Euroopan vapaakauppajärjestössä (EFTA) ja tiedettiin, että jäsenyys ei ainakaan helpottaisi suomalaisen "voivuoren" purkamista.[2]
Paasivaara-yhtymän hallussa oli 1960-luvun alussa noin puolet Suomen margariinimarkkinoista, Raisiolla noin 30 prosenttia ja loput pienemmillä valmistajilla. Samaan aikaan käytiin neuvotteluja Suomen liitännäisjäsenyydestä Euroopan vapaakauppajärjestössä (EFTA) ja tiedettiin, että jäsenyys ei ainakaan helpottaisi suomalaisen "voivuoren" purkamista.[2]
Keväällä 1960 Raision tehtaiden pääjohtaja, vuorineuvos Eino Kivivuori oli jonkin asian yhteydessä käymässä Lounais-Suomen Osuusteurastamossa.
Tällöin LSO:n toimitusjohtaja, maanviljelysneuvos Einari Karvetti otti puheeksi eräiden välittäjien ostamat teknisiin tarkoituksiin valmistetut rasvat, joiden hän epäili päätyvän joko sellaisinaan tai elintarvikerasvoihin sekoitettuina myös margariinitehtaille.
Tuolloinen rasvaraaka-aineiden kauppa oli heikosti valvottua ja erilaisten välittäjien käsissä, ja hintakilpailu ja suuri kysyntä johtivat monia välittäjiä kiusaukseen.
Suurimpien valmistajien keskinäinen hintakilpailu yltyi niin rajuksi polkumyynniksi, että Raisio ja Paasivaara alensivat tuotteidensa hintoja miltei päivittäin.[3]
Tällöin LSO:n toimitusjohtaja, maanviljelysneuvos Einari Karvetti otti puheeksi eräiden välittäjien ostamat teknisiin tarkoituksiin valmistetut rasvat, joiden hän epäili päätyvän joko sellaisinaan tai elintarvikerasvoihin sekoitettuina myös margariinitehtaille.
Tuolloinen rasvaraaka-aineiden kauppa oli heikosti valvottua ja erilaisten välittäjien käsissä, ja hintakilpailu ja suuri kysyntä johtivat monia välittäjiä kiusaukseen.
Suurimpien valmistajien keskinäinen hintakilpailu yltyi niin rajuksi polkumyynniksi, että Raisio ja Paasivaara alensivat tuotteidensa hintoja miltei päivittäin.[3]
Tutkimukset
Skandaalin alkusyy saatiin syksyn 1960 aikana Alankomaista, jossa sikäläiset lehdet väittivät Unilever-konsernin valmistamaan margariiniin käytetyn uuden emulgaattorin aiheuttaneen sairauksia, jopa kuolemantapauksia. Suomessa asiasta kirjoitti ensimmäisenä Maaseudun Tulevaisuus marraskuussa 1960.[3]
Raision tehtaiden tytäryhtiö Kasviöljy Oy kiinnitti maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintäosastolle joulukuussa 1960 lähettämässään muistiossa huomiota siihen, että margariiniteollisuudessa käytetyn eläinrasvan määrä oli suurempi kuin vastaavien elintarvikerasvojen kotimainen valmistus ja tuonti yhteensä. Maataloushallitus asetti toimikunnan, joka suoritti laajat tutkimukset margariinitehtaissa, öljynpuristamoissa ja teurastamoissa, ja tutkimuksissa ilmenneet seikat johtivat asian siirtämiseen poliisin tutkittavaksi. Myös asian alulle panneen Raision tehtaiden omassa toiminnassa todettiin väärinkäytöksiä.[3]
Skandaali
Varsinaisen pommin heitti Ilmari Turjan toimittama Uusi Kuvalehti.[3] Lehti julkaisi 10. helmikuuta 1961 artikkelin Syömmekö jalostettua saastaa – keinotteleeko ulkomaalainen margariinitrusti suomalaisten terveydellä?[4], jossa paljastettiin, että Unilever-konsernin valmistaman margariinin raaka-aineena oli käytetty eläinten, kuten kissojen raatoja ja ihmisravinnoksi kelpaamatonta teurasjätettä, kuten sorkkia, häntiä ja karvaisia nahkoja. Lehti perusti kirjoituksensa rahtikirjajäljennöksiin ja todistajalausuntoihin.[2][5] Uuden Kuvalehden kirjoitus sai MTK:n vaatimaan margariinin valmistuksen kieltämistä Suomessa. Myös Kokemäellä ilmestynyt Maalaisliiton äänenkannattaja Lalli suositteli maataloustuottajille margariinin valmistuksesta luopumista.[2]
Keskusrikospoliisin tutkimuksissa selvisi, että ympäri maata toimi rasvasulattamoja, joissa erilaisista raadoista tiristettiin kovassa kuumuudessa rasvaa, jota käytettiin margariinin valmistukseen[2]. Raision tehtaat tunnusti väärinkäytökset ja tuomittiin sakkoihin margariinivalmistelain rikkomisesta. Lopullinen päätös Raision tehtaiden osalta luettiin Turun hovioikeudessatoukokuussa 1962.[3] Paasivaara-yhtymä taas kielsi kaiken, mutta todettiin lopulta syylliseksi. Paasivaaran osalta jutun oikeuskäsittely päättyi Helsingin hovioikeudessa heinäkuussa 1964.[6][3] Skandaali sai myös puoluepoliittisia sävyjä, koska Raision tehtaiden hallintoneuvostossa istui joukko maalaisliiton ministereitä pääministeriä myöten.[2] Uusi Kuvalehti voitti sitä vastaan nostetun oikeusjutun, mutta lehti joutui jutun seurauksena laajaan ilmoitusboikottiin ja lehden ilmestyminen päättyi 1963[5]. Paasivaara-yhtymä nosti kunnianloukkauskanteen Ilmari Turjaa ja Uutta Kuvalehteä vastaan, mutta veti sen takaisin lehden lakattua ilmestymästä.[3]
Raision tehtaiden osalta jupakka johti ”soitellen sotaan” lähteneen pääjohtajan, vuorineuvos Eino Kivivuoren eroon luottamuspulan vuoksi heinäkuussa 1961.[7] Vuonna 1986 antamassaan haastattelussa Ilmari Turja myönsi Uuden Kuvalehden skandaalikirjoituksen, jossa hyökättiin Paasivaaraa vastaan, olleen todellisuudessa peräisin ”Turun suunnasta” eli Raision tehtailta.[2]
Seuraukset
Skandaalin seurauksena margariinin menekki laski puoleen ja palasi ennalleen vasta vuonna 1968.[2] Voin ylituotannosta syntynyt ”voivuori” kasvoi skandaalin seurauksena entisestään.[5] Myönteinen seuraus skandaalista oli, että viranomaisten suorittama rasvojen valmistuksen valvonta ja tehtaiden oma valppaus tehostuivat.[3]
Vuoden 1986 haastattelussa Ilmari Turja kertoi, että hänen puheillaan olivat ennen skandaalin puhkeamista käyneet sekä MTK:n puheenjohtaja Veikko Ihamuotila että Raision pääjohtaja Eino Kivivuori. Ihamuotila oli sanonut jutun menevän hukkaan, jos sen julkaiseminen olisi jäänyt vain tuottajien lehteen, joten se oli saatava mahdollisimman tehokkaasti myös kuluttajien silmien eteen. Turja ja Uusi Kuvalehti olivat jo tuohon mennessä saavuttaneet mainetta paljastuskirjoituksillaan. Eino Kivivuori, joka oli tietoinen yhtiönsä väärinkäytöksistä tässä asiassa, lienee puolestaan laskenut, että mahdollisen oikeudenkäynnin seuraukset olisivat Paasivaaran osalta kohtalokkaammat kuin alan pienemmällä toimijalla Raisiolla. Toisaalta Kivivuoren itsevaltainen johtamistyyli oli herättänyt närää Raisio-konsernin muissa osissa.[2]
Margariiniskandaalin myötä syntyi elämään jäänyt lausahdus ”Ennen pantiin mirrit multaan, nyt ne lyödään Suvikultaan".[8]Skandaali löysi tiensä myös populaarikulttuuriin: esimerkiksi Suomessa ilmestyvässä Aku Ankka -lehdessä Akun työpaikkana on usein ”Kattivaaran margariinitehdas”.[2] Nimi on sanaleikki Paasivaara-yhtymän ja margariiniskandaalin pohjalta.
Alankomaissa Unilever-konsernia vastaan nostettu oikeudenkäynti päättyi vapauttavaan tuomioon Alankomaiden korkeimmassa oikeudessa kesäkuussa 1964, koska väitettyä syy-yhteyttä margariinin uuden lisäaineen sekä sairaus- ja kuolemantapausten välillä ei pystytty näyttämään toteen.[3]
https://fi.wikipedia.org/wiki/Margariiniskandaali
https://fi.wikipedia.org/wiki/Margariiniskandaali
Lähteet
- ↑ Kauppi, Sanna-Maija: Kaarlelan "kissanmargariinitehdas" kokkola.fi. 15.2.2012. Kokkola: Kokkolan kaupunki. Viitattu 13.8.2015.
- ↑ a b c d e f g h i Iiro Andersson: Mirristä Suvikultaa - 60-luvun kuvottava margariinisota 23.2.2013. Yle Uutiset. Viitattu 24.2.2013.
- ↑ a b c d e f g h i Jarkko Heino: Jyvä, joka iti: Raision Yhtymän tarina 1939–1989, s. 203–205. Helsinki: Otava, 1989. ISBN 951-1-10478-0.
- ↑ Jussi Ahlroth: Nämä ovat Suomen lähihistorian viisi kummallisinta mokaa Helsingin Sanomat - Nyt-liite. 19.9.2016. Viitattu 19.9.2016.
- ↑ a b c Mikä on "kissanrasvamargariinin" alkuperä? (Turun Sanomat 26.11.2005)
- ↑ Tapani Ruokanen: Turja – kriivari. Reportaasi 1900-luvun Suomesta. Otava, Keuruu 2001.
- ↑ Heino 1989, s. 206.
- ↑ Jukka Ruukki: E niin kuin epäily Tiede-lehti. Viitattu 8.8.2014.
_________
Kuka maksoi Puskan P-K-projektin?
Urho Kekkonen järjesti Pohjois-Karjala projektin rahoituksen paljastaa Pekka Puska haastattelussa "Pekka Puska Kiminkisen lauteilla". Pekka paljastaa myös kuinka hän huijasi Kekkosen projektin taakse kirjoittamalla hänelle puheen.
Kun Kekkonen järjesti rahoituksen niin yksi rahoittajista oli margariinin valmistaja Raisio Oy.
Kekkosellahan oli tunnetusti hyvät suhteet Raisioon ja Raisio Oy:n historiasta tiedetään että Raision edeltäjän Margariini Oy:n perustamiseen johtanut päätös tehtiin Oy Kasviöljy-Växtolje Ab:n hallintoneuvoston kokouksessa vuoden 1956 alussa. Puheenjohtajana tuossa kokouksessa toimi Urho Kekkonen, joka myöhemmin samana vuonna valittiin Suomen Tasavallan presidentiksi.
Puska sanoo näin:
"Voin nyt näin jälkeenpäin kertoa, että kirjoitimme yhdessä Matti Rimpelän kanssa Kekkoselle Kuopion korkeakoulun ensimmäisen avajaispuheen, josta jäi elämään muutama kuuluisa fraasi kuten esimerkiksi se, että hammasterveyskin on niin huono, että Itä-Suomessa lapset saavat tekohampaat rippilahjana."
Tämä sai Kekkosen innostumaan projektista niin, että hän järjesti projektin rahoituksen kuntoon. "Kekkonen viestitti, että jos rahoitus ei järjesty heti, niin hän toivoo saavansa siitä välittömästi ilmoituksen"
Kekkonenhan oli tunnettu siitä että hän pisti ihmiset toimimaan haluamallaan tavalla ja järesti asioita ja rahoituksia kuntoon.
Säälittävää lukea kuinka pääjohtaja Puska itse paljastaa että hän lasten hammasterveyttä hyväksi käyttäen narutti Presidentti Kekkosen hänen projektinsa taakse, projektin jonka päämäärät olivat aivan muut kuin lasten suuterveys.
TV-tohtori, maalaislääkäri Tapani Kiminkinen on haastattelussa vasinainen Puska nuolija.
http://keskustelu.suomi24.fi/t/11352638/kuka-maksoi-puskan-p-k-projektin
http://portti.iltalehti.fi/keskustelu/showthread.php?p=7839603
Kun Kekkonen järjesti rahoituksen niin yksi rahoittajista oli margariinin valmistaja Raisio Oy.
Kekkosellahan oli tunnetusti hyvät suhteet Raisioon ja Raisio Oy:n historiasta tiedetään että Raision edeltäjän Margariini Oy:n perustamiseen johtanut päätös tehtiin Oy Kasviöljy-Växtolje Ab:n hallintoneuvoston kokouksessa vuoden 1956 alussa. Puheenjohtajana tuossa kokouksessa toimi Urho Kekkonen, joka myöhemmin samana vuonna valittiin Suomen Tasavallan presidentiksi.
Puska sanoo näin:
"Voin nyt näin jälkeenpäin kertoa, että kirjoitimme yhdessä Matti Rimpelän kanssa Kekkoselle Kuopion korkeakoulun ensimmäisen avajaispuheen, josta jäi elämään muutama kuuluisa fraasi kuten esimerkiksi se, että hammasterveyskin on niin huono, että Itä-Suomessa lapset saavat tekohampaat rippilahjana."
Tämä sai Kekkosen innostumaan projektista niin, että hän järjesti projektin rahoituksen kuntoon. "Kekkonen viestitti, että jos rahoitus ei järjesty heti, niin hän toivoo saavansa siitä välittömästi ilmoituksen"
Kekkonenhan oli tunnettu siitä että hän pisti ihmiset toimimaan haluamallaan tavalla ja järesti asioita ja rahoituksia kuntoon.
Säälittävää lukea kuinka pääjohtaja Puska itse paljastaa että hän lasten hammasterveyttä hyväksi käyttäen narutti Presidentti Kekkosen hänen projektinsa taakse, projektin jonka päämäärät olivat aivan muut kuin lasten suuterveys.
TV-tohtori, maalaislääkäri Tapani Kiminkinen on haastattelussa vasinainen Puska nuolija.
http://keskustelu.suomi24.fi/t/11352638/kuka-maksoi-puskan-p-k-projektin
http://portti.iltalehti.fi/keskustelu/showthread.php?p=7839603
