Suursodan strategiat ja Suomen kohtalo

 Kolumni: J. Moilanen

UMV/UVM, 27.10.2022

Venäjän karhu herää – Suursodan strategiat ja Suomen kohtalo | Kolumni

Julkaistu 27.10.2022 09:53, 2192 lukukertaa, 3 kommenttia

Tunnustettiinpa sitä julkisesti tai ei, kolmas maailmansota on jo syttynyt. Sotaa käydään tällä hetkellä Ukrainassa ja sodan lisäeskalaatio on vain ajan kysymys. ”Venäjän karhu” on heräämässä. Mikä on Venäjän karhu ja mitä oikeasti tarkoittaa kun se herää? Miten käy Suomen? Kolumnin on kirjoittanut J. Moilanen.

Lännen strategia alkaneessa suursodassa on ilmeinen. Lukuisat länsijohtajat ovat julkisesti ilmoittaneet, että tavoitteena on vaihtaa Venäjän hallinto ja erityisesti syrjäyttää presidentti Vladimir Putin. Niin ikään Suomen johtajat pääministeristä alkaen ovat lähes maanisesti toistelleet mantraa: ”Venäjä häviää, Ukraina voittaa, muuta vaihtoehtoa ei ole”.

Ei tietenkään ole heille. Sillä kun Venäjä ei häviäkään, silloin häviäjä ei ole pelkästään Ukraina, vaan koko läntinen globalistieliitti kaikkine lakeijoineen. Se tarkoittaa myös sotasyyllisten saattamista vastuuseen rikoksistaan.

Lännen liittoumaan kuuluvat Nato-maat, EU, brittiläinen kansainyhteisö sekä Aasiassa Etelä-Korea ja Japani ja muutamat lännen globalistien soluttamat hallinnot. Lännen suurstrategia on sotilaallisen tilanteen kärjistäminen äärimmilleen Ukrainassa ja ukrainalaisten käyttäminen tykinruokana Venäjän vastaisessa sodassa. Lisäksi länsi käy totaalista taloussotaa ja samaten totaalista psykologista- ja infosotaa kaikkia venäläisiä vastaan. Lännen sotatoimien kohteena ovat myös ne omien maidensa kansalaiset, jotka kannattavat rauhaa ja ystävällisiä kansainvälisiä suhteita.

Näillä keinoilla länsi kuvittelee, että joku mystinen oppositio Venäjällä (jota ei ole edes olemassa!) syrjäyttää Putinin ja hänen lähipiirinsä. Lännen laskelmien mukaan erityisesti taloussota ja siihen liittyvät pakotteet, jotka eivät vaikuta tavallisten venäläisten arkeen mitenkään, saavat aikaan jonkinlaisen kansannousun ”Moskovan ja Pietarin liberaalien ja länsimielisten” asukkaiden keskuudessa. Tämä on silkkaa toiveajattelua ilman mitään todellisuuspohjaa.

Tällaiset puheet ovat pelkkää propagandaa. Tätä propagandaa syötetään länsimaiden kansalaisille, jotta saadaan ylläpidettyä ja lietsottua suursodan edellyttämää russofobiaa.

Lopullisena lännen tavoitteena on paitsi presidentti Putinin syrjäyttäminen, myös koko Venäjän valtion pilkkominen toisilleen vihamielisiin osiin pyrkien kärjistämään etnisiä- ja muita konflikteja Venäjän sisällä. Jos lännen suurstrategia onnistuu, Venäjä ajautuu jopa vuosikymmeniä jatkuvaan sisällissotien kierteeseen ja jopa ydinasein käytävään sisällissotaan. Lännen sotilaallisena strategiana on verrattain lyhyt tuhoamissota, jossa pyritään keskittämään mahdollisimman suuri sotilaallinen ja taloudellinen kapasiteetti kerralla Ukrainaan ja saamaan aikaan tilanne, joka aiheuttaa poliittisia levottomuuksia Venäjän sisällä ja ajaa Venäjän tuhon kierteeseen.

Venäjän strategia

Venäjällä on toisenlainen strategia. Venäjä on valmistautunut pitkäkestoiseen kulutus- ja näännytyssotaan. Venäjällä on jo neuvostoajoista lähtien, ennen toista maailmansotaa, pidetty laajan länsikoalition aggressiota Venäjää vastaan todennäköisimpänä suursodan skenaariona. Samalla venäläiseen doktriiniin liittyy vahva ajatus siitä, että kun maavalta (esim. Venäjä) ajautuu suureen sotaan merivaltaa (esim. USA ja Britannia) vastaan, sodasta muodostuu väistämättä pitkäkestoinen kulutus- ja näännytyssota.

Tällaisen sodan lopputuloksen ratkaisee teollinen tuotantokapasiteetti, joka kykenee ylläpitämään tehokkaita sotatoimia siihen saakka, kunnes toiselta osapuolelta loppuvat resurssit. Tällaiseen sotaan Venäjä ei halua, mutta juuri siihen, ja nimenomaan siihen, se on valmistautunut.

Läntinen tuhoamissodan doktriini on hankkia aina niin suuri sotilaallinen ja taloudellinen ylivoima, että sen avulla voidaan lyödä vihollinen nopeasti ja kerralla. Ennen Neuvostoliiton hajoamista lännessä varauduttiin suuriin divisioonien ja armeijakuntien yhteenottoihin Euroopassa Naton ja Varsovan liiton välillä. Tällainen konventionaalisen ja mahdollisesti pitkäkestoisen suursodan mahdollisuus on käytännössä poistunut läntisestä ajattelusta Varsovan liiton lakkauttamisen myötä. Venäjällä se on koko ajan ollut tärkein painopiste, johon on varauduttu.

Lännessä iloitaan, kun Venäjä on suorittanut osittaisen liikekannallepanon, eli mobilisaation. Lännen propagandassa se on nähty merkkinä siitä, että Venäjä ei pärjää erikoisoperaatiossaan ja joutuu nyt väkisin raahaamaan haluttomia kansalaisia taistelukentille. Todellisuudessa Venäjä on vasta testannut ja saattanut ajan tasalle laajan liikekannallepanovalmiuden.

Nyt järjestelmä on koeponnistettu ja mahdolliset parannukset/korjaukset mobilisaatiovalmiuteen on tehty. Nyt kutsuntapaikat on aktivoitu, mobilisaation prosessit ovat toiminnassa ja koska tahansa Venäjä voi laajentaa mobilisaatiota vaikka miljooniin sotilaisiin.

Se mitä lännessä ei ole kerrottu, on että palvelukseen kutsuttujen noin 300 000 sotilaan lisäksi mobilisaation yhteydessä on palvelukseen ilmoittautunut yli 70 000 täysin vapaaehtoista taistelijaa. Näiden lisäksi Venäjällä presidentin määräyksellä hieman ennen mobilisaatiota määrättiin armeijan kantahenkilökunnan määrää lisättäväksi 137 000 hengellä.

Yhteensä Venäjällä on siis astunut palvelukseen yli puoli miljoonaa sotilasta. Venäjän armeijan kokoa on kasvatettu parissa kuukaudessa noin 50%. Jos joku luulee, että näin suuri lisäys yhteen maailman suurimmista armeijoista on tehty jonkun ”Ukrainan tappioiden” korvaamiseksi, hän pettää itseään.

Toinen seikka, joka lännessä on ilman muuta esitetty osoituksena Venäjän heikkoudesta ja materiaalipulasta, on loppukesästä annettu määräys, jolla sotilassektoria tukeva teollisuus on määrätty valtion kontrolliin. Venäjä on siis luonut valmiuden pitkäaikaiseen ja tehokkaaseen sotatarviketuotantoon suorassa valtiollisessa kontrollissa. Venäjällä on muodostettu valmius siirtyä sotatalouteen ilman suurempia koordinaatio-ongelmia.

Ydinsota ja Venäjän karhu

Koska lännen koko strategia on verrattain lyhytkestoisen tuhoamissodan doktriiniin pohjautuva, sekä sotilaallisesti että taloudellisesti, länsi ei tule kestämään pitkäkestoista ”teollista sotaa”. Länsimaissa perusteollisuus on jo vuosikymmenien ajan siirretty ”kolmansiin maihin” halpojen tuotantokustannusten takia voittojen maksimoimiseksi.

Myös länsimaiden energiatuotannon ja ruoantuotannon, eli välttämättömien elämänedellytysten, osalta omavaraisuus on menetetty. Tämä koskee myös Suomea. Nykyinen lännen kertakäyttö- ja kulutuskulttuuri ei millään tavoin tue yhtään minkäänlaista ajatusta vuosia kestävästä kulutus- ja näännytyssodasta. Länsi ei kestä vuosia jatkuvaa ankaraa sotaa.

Venäjällä elintarvike- ja energiatuotanto on omavaraista ja nyt on luotu myös edellytykset valtiojohtoiseen sotateollisuuteen sekä laajoihin mobilisaatioihin. Venäjän vastastrategia lännen tuhoamissodan strategialle on varautuminen pitkäkestoiseen kulutus- ja näännytyssotaan. Sen Venäjä kestää, länsi ei. Lännen sotateollinen ja taloudellinen kapasiteetti Ukrainan tukemiseksi on jo saavuttanut äärirajat.

Siksi lännen kasvava epätoivo saattaa johtaa ydinase-eskalaatioon. Venäjällä ei ole mitään tarvetta tai halua ryhtyä käyttämään ydinaseita. Sen ei tarvitse. Venäjä on valmis totaaliseen ydinsotaan, mutta sitä se ei halua. Lännellä ei ehkä ole muuta vaihtoehtoa.

Venäjää ei myöskään voi saada sitoutettua lyhytkestoisessa sodassa ”ratkaisutaisteluun”. Edes koko lännen sotavoima ei kykene pakottamaan Venäjää ratkaisutaisteluihin Ukrainassa, vaikka se siihen ilmiselvästi pyrkiikin ja uskoo jopa onnistuvansa. Se paljon puhuttu ”Venäjän karhu”, joka on heräämässä ei ole armeija, presidentti tai valtaeliitti; se on koko Venäjän kansa ja koko yhdistyneen kansan taistelu.

Kun ”Venäjän karhu” on herännyt, koko venäjän kansa, kaikki Venäjän rosvot ja poliisit, kaikki kansalaiset Pietarista Moskovaan sekä Krimiltä Vladivostokiin, seisovat yhdessä rintamassa torjumassa globalistien ”neljännen valtakunnan” natsijoukkojen hyökkäystä. Edellisillä kerroilla, kun Venäjää on lännestä yritetty vallata, Venäjän joukot ovat päätyneet aina Berliiniin ja Pariisiin saakka. Tällä kertaa ne menevät myös Lontooseen.

Venäläiseen sotilasajatteluun liittyy myös koko sotakentän ”syvyyden” käyttö joustavasti. Toisin sanoen Venäjän sodanjohto voi suorittaa jopa laajoja vetäytymisiä ja antaa vihollisen edetä, jos se palvelee vihollisen taisteluvoiman ja resurssien tuhoamista. Kun vihollisen armeija ja taloudellinen kyky jatkaa sotatoimia on tuhottu, sota on käytännössä voitettu. Näin venäläiset ovat aina taistelleet ja näin he ovat myös sotansa voittaneet. Näin he voittavat tälläkin kertaa.

Ydinsodassa sen sijaan ei ole voittajia. Mutta mikä hirveintä, sota ei lopu ydinaseiden käyttöön, vaan jatkuu sen jälkeenkin. Jos niin käy, meitä kohtaa sellainen ahdinko, joka ”on oleva niin suuri, ettei sellaista ole ollut maailman alusta tähän päivään asti eikä koskaan tule olemaan”.

Mikä on sodan luonne?

Yksi seikka, jota kukaan analyytikko ei tietääkseni ole nostanut spekulaatioissa esiin on se, että Venäjä saattaa käydä näennäisen ”tehotonta” erikoisoperaatiota pitkittääkseen sotaa ja vetääkseen tarkoituksella länsimaat yhä syvemmälle Ukrainaan. Kun länsimaiden sota-apupaketit Ukrainalle olivat katkolla syyskuussa, Venäjä vetäytyi käytännössä taistelutta Harkovan alueelta. Samaa on tehty jossain määrin sen jälkeen Hersonissa.

Ukraina on saanut haltuunsa alueita, mutta mitään niistä se ei ole ottanut taistellen, vaan venäläisten vetäytymisten seurauksena. Tämä on saanut lännen sotakiihkoilijat suoranaisen hybriksen valtaan ja pumppaamaan entistä holtittomammin kasvavassa määrin aseita ja resursseja Ukrainassa tuhottavaksi.

Joko on niin, että Venäjän sodanjohto on tehnyt karkeita virhearvioita Ukrainan erikoisoperaation suhteen, tai sitten Venäjän johto on itse asiassa koko ajan vain noudattanut klassisia sodankäynnin oppeja siitä, että ”Kun olet vahva, näyttele heikkoa ja kun olet heikko, näyttele vahvaa”. Länsi näyttelee tällä hetkellä vahvaa ja Venäjä näyttelee heikkoa. Jos ja kun tämä on totuus, niin voi teitä lännen propagandan pettämiä ihmisiä, jotka olette ”veikanneet väärää hevosta” tässä sodassa!

Länsi käy sotaa Ukrainassa Venäjän tuhoamiseksi ja Venäjä käy koko ajan sotaa Ukrainassa koko lännen ja Naton sotakoneiston tuhoamiseksi, tai ainakin olennaiseksi heikentämiseksi ennen seuraavaa eskalaatiota. Tulevaisuus tulee osoittamaan, onko tämä arvio oikea. Jos on, niin länsi on jo todellisuudessa hävinnyt sotansa sillä hetkellä kun se päätti ryhtyä tukemaan Ukrainaa keinolla millä hyvänsä ja kaikilla resursseillaan.

Miten käy Suomen?

Kun Venäjä tulee totaalisesti kukistamaan Ukrainan ja nykyinen Ukrainan valtio lakkaa olemasta, niin lännen on joko vetäydyttävä laajalla rintamalla maailmanpoliittisesti, tai eskaloitava sotaa. Venäjälle kyllä sopii lännen vetäytyminen ja rauhan palauttaminen maailmaan paremmin kuin hyvin. Mutta jos länsi ei suostu nielemään katkeraa tappiotaan Ukrainassa, sillä on muutama vaihtoehto missä se voi jatkaa suoraa Venäjän vastaista sotaa. Käytännössä ne ovat: Suomi, Baltia, Puola ja kenties Romania sekä Moldova.

Jos länsi ei suorita täyttä eskalaatiota ydinsotaan, niin todennäköisin skenaario on heittää Ukrainan jälkeen tuleen ensin Suomi, mikäli se ei ole Naton jäsenmaa. Suomi olisi lännen kannalta ”riskittömintä” uhrata. Suomen ja Venäjän välinen sota ei olisi silloin edes suora Naton ja Venäjän välinen konflikti.

Samalla tavoin kuin Ukrainaa, voidaan Suomeakin käyttää tykinruokana ilman suurta pelkoa totaalisen ydinsodan hallitsemattomasta eskalaatiosta. Mikäli suora ja avoin konventionaalinen sota Naton ja Venäjän välillä syttyy, ja Suomi on Naton jäsen, tuleen heitetään Suomen lisäksi ainakin Baltia ja Puola. Myös Valko-Venäjä pakotetaan sotaan, halusi se sitä tai ei. Kaikkein kauheinta Suomen kannalta on se, että jos ydinsota ei eskaloidu Ukrainassa, Suomi tuhotaan väistämättä.

Missä tahansa skenaariossa, jossa länsi ei suostu tunnustamaan tulevaa tappiotaan ja nöyryytystään Ukrainassa, eikä eskaloi konfliktia ydinsotaan Ukrainassa, Suomi on todennäköisin seuraava maa, joka on jo päätetty uhrata. Oma arvioni tässä vaiheessa on, että suursodassa sotakentäksi lopulta muodostuu Suomen, Baltian, Puolan ja Valko-Venäjän sekä Venäjän luoteinen alue. Se mitä tapahtuu siinä vaiheessa Aasiassa ja Lähi-Idässä on kokonaan eri keskustelun aihe.

Kolumni: J. Moilanen
UMV/UVM, 27.10.2022

Lue myös edellinen J. Moilasen kolumni MV-Lehdestä:

https://webcache.googleusercontent.com/search?q=cache:https://mvlehti.net/2022/10/27/venajan-karhu-heraa-suursodan-strategiat-ja-suomen-kohtalo