Callen ja Ekin superharhautus Naton isäntämaasopimuksen läpiviemiseksi

• Periskooppi

Tauno O. Mehtälä 29.4.2016

23 5638

Naton ns. isäntämaasopimus on runnottu läpi eduskunnasta ja yleisestä mielipiteestä piittaamatta. Ilman tietoista harhautusta tämä ei olisi ollut mahdollista. Kun sopimuksessa oikeasti puhutaan tuen antamisesta, päättäjille asia esiteltiin tuen vastaanottamisena. Kyllä. Isäntämaasopimus esiteltiin eduskunnalle täsmälleen päälaelleen käännettynä.

Ulkoministeri Erkki Tuomiojan (sd) ja puolustusministeri Carl Haglundin (r) alaisuudessa toteutetun harhautusoperaation keskiössä on ministeriöiden yhteistyönä laadittu parisivuinen muistio.  Muistio toimitettiin tasan kaksi vuotta sitten (29.4.2014) eduskunnan ulkoasiainvaliokunnalle. Ilmeisen hutaisten (tai tarkoituksella harhauttavaksi) tehdyn muistion otsikkona on ”Isäntämaatukea koskevan yhteisymmärryspöytäkirjan allekirjoittaminen Suomen ja Naton välillä”.

Nimellisesti tällä kaksivuotispäiväänsä viettävällä muistiolla täytettiin perustuslain 97. §:n tarkoittama eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan oikeus saada selvitys ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevista asioista. Näin tärkeässä asiassa kuitenkin näin suppeaa ja näin harhaanjohtavaa tiedonantoa voi pitää lähinnä erittäin huonona vitsinä.

Muistion teksti on monilta osin harhaanjohtavaa ja totuudenvastaista. Itse perusasia on käännetty päälaelleen. Isäntämaatuki esitellään Natolta saatavana tukena, vaikka kysymys on Natolle annettavasta tuesta. Tätä härskiä ja äärimmäisen vaarallista vääristelyä näytetään käytetyn sopimuksen suostunnan kasvattamiseksi sekä eduskunnan että valtionhallinnon muiden osien suuntaan.

Valmistelutyöhön liitetyt sisäministeriö, valtiovarainministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, ympäristöministeriö, Tulli, Trafi, Liikennevakuutuskeskus, Valtiokonttori ja Pääesikunta on todennäköisesti saatu juuri tämän vääristelyn avulla myötämielisiksi hankkeelle.

Kukapa nyt Suomelle annettavaa apua vastustaisi?

Superharhautus nro 1 heti alussa: ”TUKEA VASTAANOTTAVA VALTIO”

Muistio: ”Isäntämaatuella (Host Nation Support) tarkoitetaan toimenpiteitä, jotka tukea vastaanottava valtio toteuttaa ulkopuolisen tuen käytännön toimintaedellytysten varmistamiseksi erilaisten katastrofien, häiriötilanteiden tai turvallisuusuhkien hallintaan liittyvissä tilanteissa. Isäntämaatuen järjestelyt ovat vakiintunut osa myös monikansallista harjoitustoimintaa. Suomessa annettavasta isäntämaatuesta päättää aina Suomi.”

Koko ”tukea vastaanottava valtio” on virheellinen. Isäntämaatuki tarkoittaa isäntämaan antamaa tukea, ei vastaanottamaa. Sopimuksessa eli tarkalta nimeltään yhteisymmärryspöytäkirjassa isäntämaatuki (engl. host nation support) tarkoittaa yksinomaan isäntämaan antamaa tukea. Muistion laatijoiden on ollut pakko tietää tämä. ”Tukea vastaanottava valtio” on niin iso ja vaarallinen väärintulkinta, että se muistuttaa enemmän maanpetosta kuin mitään pikku erehdystä. Lyhyessä muistiossa puhutaan kerta toisensa jälkeen ”avun vastaanottamisesta”.

Eduskunnan selvityksenä saamassa muistiossa siis annetaan täysin totuudenvastaisesti ymmärtää, että sopimuksessa on kysymys ”isäntämaatuen vastaanottamisesta”. Ulkoministeri Erkki Tuomioja mainitsi esimerkkinään meteoriitin putoamisen maamme alueelle. Meteoriitin. Todellisuudessa sopimuksessa on kysymys erittäin kattavan tuen antamisesta Naton sotilasoperaatioille. Isäntämaatuki tarkoittaa paitsi alueellisten ja muiden resurssien antamista Naton käyttöön ja komentoon, myös esimerkiksi velvoitetta aktiiviseen Nato-joukkojen huoltoon aina miehistön hammaslääkäripalveluita myöten.

Itse sopimus määrittelee isäntämaatuen seuraavasti (1 kohta Määritelmät 1.11 Isäntämaatuki) :

Sopimus: ”1.11 Isäntämaatuki. Siviiliapu ja sotilaallinen apu, jota isäntämaa antaa rauhan, poikkeusolojen, kriisien ja konfliktien aikana Pohjois-Atlantin liiton joukoille ja organisaatioille, jotka sijaitsevat tai toimivat isäntämaan alueella, aluevesillä tai ilmatilassa tai kulkevat näiden kautta.”

Määritelmässä ei lainkaan esiinny isäntämaan vastaanottamaa tukea. Se on muistioon keksitty fiktiivinen lisäys. Tämä isäntämaatuen määritelmän lähtökohta varmennetaan vielä mm. kohdissa 3.4 ja 3.5:

Sopimus: ”3.4 Isäntämaa antaa tukea Naton johtamaa sotilaallista toimintaa varten sijoitetuille joukoille kaikkien mahdollisuuksiensa mukaan, tuen saatavuuden mukaan ja kulloistenkin olosuhteiden asettamissa käytännön rajoissa. Tuen yksityiskohtia käsitellään täytäntöönpanoasiakirjoissa.”

Sopimus: ”3.5 Tämän pöytäkirjan määräyksiä sovelletaan rauhan, poikkeusolojen, kriisien ja konfliktien aikana tai kansainvälisen jännitystilan aikana siten kuin isäntämaan ja Naton asianomaiset viranomaiset yhdessä päättävät.”

Kun eduskunnalle jaettu muistio puhuu isäntämaatuesta Suomen saamana tukena, todellisuudessa kyse on yksiselitteisesti Suomen antamasta tuesta Nato-joukoille.

Harhautus nro 2

Toiseksi muistiossa annetaan ymmärtää, että ”Isäntämaatuen järjestelyt ovat vakiintunut osa myös monikansallista harjoitustoimintaa” eli puhutaan pelkästä harjoitustoiminnasta ilman halaistua sanaa varsinaisista sotilasoperaatioista, joita sopimus oleellisesti myös koskee.

Sopimus: ”1.2 Naton sotilaallinen toiminta. Sotilaallinen toiminta, mukaan lukien harjoitukset, koulutus, operaatioihin liittyvä koe- ja kokeilutoiminta ja vastaava toiminta, tai joukkojen suorittama strateginen, taktinen tai palveluun tai koulutukseen liittyvä tai hallinnollinen sotilaallinen tehtävä; taistelun tai sotilaallisen toimen tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavan torjuntatoimen toteuttaminen, myös hyökkäys, siirtyminen, huolto ja taisteluharjoitukset.

Kaksisivuisessa muistiossa puhutaan ”harjoittelusta” kymmenen kertaa. ”Operaatiota” ei mainita kertaakaan. 14-sivuisessa sopimuksessa taas harjoittelu mainitaan vain seitsemän kertaa, kun operaatio esiintyy 25 kertaa. Sopimusteksti ei ollut kansanedustajien vapaasti luettavissa. Vastavalkean tietojen mukaan heille oli järjestetty mahdollisuus käydä lukemassa englanninkielinen teksti suljetussa tilassa.

Harhautus nro 3

Kolmanneksi väitetään, että ”Suomessa annettavasta isäntämaatuesta päättää aina Suomi”. Tällaista yksiselitteistä lausumaa ei löydy sopimustekstistä.

Muistio: ”Isäntämaatukea koskevan yhteisymmärryspöytäkirjan soveltamisesta tapauskohtaisesti käytännön tilanteisiin päätetään aina yhteisesti Suomen ja Naton välillä ja tuesta sovitaan erikseen laadittavilla teknisillä asiakirjoilla.”

Tapauskohtaisesti (esimerkiksi hyökkäyksestä Venäjälle) päätetään siis yhdessä teknisillä asiakirjoilla. Kuten jäljempänä ilmenee, sopimuksen soveltaminen tapahtuu neuvottelemalla mahdollisimman matalalla eli virkamiestasolla, ja siitä niin ollen puuttuu kokonaan poliittisen harkinnan mahdollisuus.

Harhautus nro 4

Sopimuksen osapuolet ja kiistojen ratkaiseminen

Muistio: ”Suomen puolesta asiakirjan allekirjoittaisi puolustusvoimain komentaja ja Naton puolesta Naton Euroopan joukkojen komentaja (SACEUR).”

Tämäkin teksti antaa harhaisen kuvan sopijapuolista. Itse sopimuksen johdanto-osa lausuu asiasta seuraavaa:

Sopimus: ”Suomen tasavallan hallitus, jota edustaa puolustusministeriö, ja Pohjois-Atlantin liiton transformaatioesikunnan komentajan (SACT) johtoesikunta (HQ SACT) sekä Pohjois- Atlantin liiton operaatioesikunta (SHAPE), jäljempänä ’osallistujat'”

Todellisuudessa sopimuksen osapuolia on siis kolme (3), yksi Suomen puolelta ja kaksi Naton eli Transformaatio-esikunta ja NATOn Euroopan joukkojen esikunta.

Sopimus: ”11.2 Tämän pöytäkirjan tulkintaa ja soveltamista koskevat ilmeiset ristiriidat ratkaistaan osallistujien välisillä neuvotteluilla mahdollisimman alhaisella tasolla, eikä niitä saateta kansallisen tai kansainvälisen tuomioistuimen eikä kolmannen osapuolen ratkaistaviksi.”

Tämä merkinnee sitä, että kun sopimuksen kiistat tulee sopimustekstin mukaan ratkaista mahdollisimman matalalla tasolla (= virkamiestasolla), Nato on saletissa eli ratkaisut hyväksytään ”Osapuolten neuvotteluissa” Naton kannan mukaisesti vähintään äänin 2–1. Ja jos Suomen puolelta on mukana mikkokinnusia, ratkaisut hyväksytään äänin 3–0.

Eikä käsittelyjä sopimuksen mukaan voi alistaa kolmansien tahojen (oikeustahojenkaan) arvioitaviksi tai päätettäväksi.

Näitä sopimukseen sisältyviä omituisuuksia ei ole lainkaan esitelty muistiossa.

Sopimusteksti käännettiin valtion toimesta suomen kielelle noin puolen vuoden viiveellä. Käännös ei ollut vielä käytettävissä, kun eduskuntaa virallisesti informoitiin tällä tiedotteella (muistiolla) asiasta. Eduskunnan harhauttaminen yllä esitetyllä tavalla näyttäisi vahvalta kandidaatilta sarjaan maanpetokset ja valtiopetokset.

UM:n muistiotekstin laatija ja hyväksyjät

Eduskunnalle jaetussa muistion lähetteessä lukee: Laatija jakaa. Ja kun jakajaksi ilmenee ulkoministeriön turvallisuuspolitiikan ja kriisinhallinnan yksikön päällikkö Mikko Kinnunen, hän on ilmeisesti laatinut muistion (tai johtanut sen laadintaa).

Kinnusella on myös kyseenalainen kunnia Suomea Naton Assured Resolve (Varmistettu päättäväisyys) -karttaharjoituksessa helmikuussa Washingtonissa edustaneena virkamiehenä. Kyseisessä harjoituksessa virkamiehet lupailivat Suomen antavan sotilaallista apua Baltialle. Suomen valtiojohto ei ole tällaista lupausta antanut. Tätä ristiriitaa analysoidaan Risto Volasen kirjoituksessa ”Suomalaisia Washingtonissa kahdella tuolilla…”

Muistio on jaettu ulkoministeriön nimissä, ja siinä ilmoitetaan, että ”Muistio on laadittu yhteistyössä puolustusministeriön kanssa”.

Oleellista tietysti on, että poliittisen vastuun tiedotteen sisällöstä kantavat ulkoministeriön ja puolustusministeriön silloiset vastuuministerit eli ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd) ja puolustusministeri Carl Haglund (r). He ovat tästä harhauttavasta muistiosta täydessä poliittisessa vastuussa.

Toistaiseksi tuon vastuun kantamisella ei ole ollut isompia seurauksia. Nähtäväksi jää, miten poliittinen vastuu toteutuu nyt, kun Vastavalkea paljastaa huijauksen kaikessa rumuudessaan. Tietämättömyyteen vetoaminen tulee olemaan hyvin, hyvin vaikeaa.

Haglund on toki ilmoittanut luopuvansa RKP:n puheenjohtajuudesta. Erkki Tuomioja on jatkanut sinnikkäästi eduskunnan jäsenenä osoittamatta merkkiä toimintansa uudelleenarvioimisesta. Tuomioja onkin pahasti epäonnistunut pyrkimyksessään nousta valtiomiessarjaan. Kohtalonaan taisi olla putoaminen poliittiseen huuhaa-sarjaan.

Mikämikä-sopimus?

Naton isäntämaasopimuksen luonteesta on käyty värikästä vääntöä. UM:n muistio määrittelee asian näin:

Muistio: ”HNS MOU on näitä (aiempia sopimuksia) täytäntöönpaneva ja täydentävä yhteisymmärryspöytäkirja, jolla ei ole oikeudellista sitovuutta.”

Mikähän sellainen sopimus on, jolla ei ole oikeudellista sitovuutta?

Tuomioja sanoi elokuussa 2014 Iltalehdelle: ”Pöytäkirja ei ole kansainvälinen sopimus, vaan se on luonteeltaan poliittinen asiakirja.” Tuomiojan lausuman kanssa ristiriidassa on mm. se, että Suomen hallituksen nimissä tehty HNS MOU eli Naton isäntämaasopimus on julkaistu heti allekirjoituksen jälkeen säädöskokoelman sopimussarjassa valtiosopimusten joukossa.

Julkisuudessa HNS MOU:n valtiosopimusluonne on pontevasti kielletty. Eduskuntaa ja muita valtionhallinnon osia tiedotteellaan harhauttaneet Carl Haglund ja Erkki Tuomioja ovat nähneet vaivaa vähätellessään  sopimusta ja sen merkitystä.

Isäntämaasopimuksen vähättely ja sen merkityksen hämärtäminen palvelevat tietysti sitä, ettei asiaa tuotaisi eduskunnan päätettäväksi. Mikä puolestaan on vähintäänkin demokratian halveksimista.

Presidentti Niinistön ulkopolitiikan johtaminen levällään kuin Lempin eväät

Monet viimeaikojen tapahtumat ovat osoittaneet, että presidentti Sauli Niinistöllä on luvattoman heikko ote perustuslaissa kirjattuun tehtäväänsä johtaa Suomen ulkopolitiikkaa.

Washingtonissa helmikuussa pidetyssä Naton karttaharjoituksessa suomalaiset virkamiehet lupasivat Suomelta sotilaallista tukea Baltialle. Suomen valtiojohto on toistuvasti kieltäytynyt ottamasta sotilaallista vastuuta Baltian puolustamisesta.

Myös tämä Naton isäntämaasopimuksen läpivienti ilman eduskunnan käsittelyä (jota ulkoministeri Tuomioja julkisesti lupaili) nostaa esiin kysymyksiä presidentti Niinistön roolista.

Presidentti Niinistön liian heikko ote virkamiehistön ja puolustusvoimien Nato-haukkojen Nato-innostuksen suitsijana ei lupaa hyvää. Virkamiehet ja sotilaat vievät Suomea yhä pahemmin Naton pelinappulaksi, eikä poliittinen ohjaus näytä toimivan. Ministerien Haglund ja Tuomioja isäntämaatuki-harhautuksella on ratkaisevan suuri rooli vaarallisessa, mahdollisesti kohtalokkaassa ajautumisessa Naton astinlaudaksi.

Lähteet

Ulkoasiainministeriö (29.4.2014): Lähete/Muistio ”Isäntämaatukea koskevan yhteisymmärryspöytäkirjan allekirjoittaminen Suomen ja Naton välillä”
https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Documents/UTPJ_15+2014.pdf

Ulkoasiainministeriön laatima suomennos: Yhteisymmärryspöytäkirja Suomen tasavallan hallituksen ja Pohjois-Atlantin liiton transformaatioesikunnan komentajan johtoesikunnan sekä Pohjois-Atlantin liiton operaatioesikunnan välillä isäntämaatuen antamisesta Naton operaatioiden / harjoitusten / vastaavan sotilaallisen toiminnan toteuttamista vartenhttps://www.eduskunta.fi/FI/lakiensaataminen/valiokunnat/ulkoasiainvaliokunta/Documents/HNS%20MoU%20suomi.pdf

Kommentti. Ensimmäisen isäntämaasopimuksen (HNS MOU) käännöksen ehätti julkaisemaan VS-Kustannus. Tämä käännös sisältyi lähinnä Itsenäisyyspuolueen (IPU) aktiivien kirjoittamaan kirjaan Näin Suomea viedään, jonka julkistamistilaisuus oli 15.4.2015. Kirjan voi tilata täältä. Käännetty sopimusteksti julkaistiin IPU:n puheenjohtajan Antti Pesosen US-blogissa 29.1.2015. Ulkoministeriössä laadittu suomennos julkaistiin vuoden 2015 alkupuoliskolla. Julkaisupäivä ei ole tiedossa.

Päivitys 29.4.2016 klo 20.30
Melko pian artikkelin julkaisemisen jälkeen eduskunnan verkkosivut lakkasivat toimimasta. Samalla lakkasivat toimimasta linkit artikkelissa käsiteltyihin dokumentteihin. Linkitimme asiakirjat uudestaan Vastavalkean sivuille.

_
http://vastavalkea.fi/2016/04/29/callen-ekin-superharhautus-naton-isantamaasopimuksen-lapiviemiseksi/